Vuonna 1954 lanseerattu lokinsiipiovinen Mercedes-Benz 300 SL kuuluu autohistorian ikonisimpiin malleihin. Suurin osa näistä klassikoista on totuttu näkemään hopeanvärisinä, mutta tämän yksilön omistaja halusi autonsa pintaan jotakin aivan muuta.
Juuri valmistuneen vuoden 1957 300 SL:n täysentisöinnistä vastasi klassikkoautoihin erikoistunut brittispesialisti Thornley Kelham. Auton omistaa maineikas keräilijä ja Kalifornian Pebble Beachin Concours d’Elegance -tapahtuman tuomari, joka ei kuitenkaan halua tässä yhteydessä nimeään julkisuuteen. Mersun omistaja halusi autostaan täydellisen ja aikakausikorrektin, mutta väriksi ei kelvannut missään nimessä kliseinen hopea.
Urheiluautoklassikko saapui Thornley Kelhamille juuri hopeana, ja SL:n kunto jätti muutenkin reilusti toivomisen varaa. Lokinsiipimersun keulalle oli leivottu muutamaa vuotta uudemman 300 SL Roadsterin pystylyhdyt, ja takavalotkin olivat kotoisin avomallista. Auton historian alkuvaiheista ei ollut tarkempia tietoja, joten aluksi Mersun epäiltiin olevan jonkinlainen erikoistilaus suoraan tehtaalta.
Suosittelemme
300 SL:n tarkempi tutkiminen paljasti kuitenkin, että poikkeuksellisilla valoilla oli paljon arkisempi selitys. Auto oli nimittäin jossakin vaiheessa kolaroitu sekä keulansa että peränsä osalta, ja korjaukset oli tehty Roadsterin osilla. Alusta oli onneksi hyvässä kunnossa, mutta 63 vuotta vanha tähtikeula piti kuitenkin käydä täysin läpi. Auto purettiin kokonaan palasiksi kolmen litran suoraa kuutosta myöten, ja kaikki tekniikan komponentit joko puhdistettiin, vaihdettiin uusiin tai tehtiin tyhjästä alkuperäisen mallin mukaan.
Tavoitteena oli, että 300 SL:n ajokokemus olisi jälleen prikulleen samanlainen kuin uutena. Yksityiskohtien parissa vierähti satoja työtunteja Thornley Kelhamin tiukkojen laatustandardien mukaisesti. Omistaja valitsi ulkoväriksi autoon uutenakin saatavilla olleen Horizon Blue -sinisen, kun taas sisusta yhdistelee hieman tummempaa sinistä klassiseen ruutukankaaseen. Mersun nokalle istutettiin myös lisävalot ja puskurit jätettiin pois kisahenkisemmän ulkoasun nimissä.
Ikonisten lokinsiipiovien hienosäätö vei kuulemma tuntikausia, ja pyöränaukkojen päälle integroidut pullistuksetkin vaativat ekstrahuomiota koritöiden aikana. Lokinsiiven myöhemmissä vuosikerroissa niiden muodot eroavat hitusen alkupään autoista, joten lokasuojien linjat piti saada tarkalleen kohdalleen. Pelkästään uudet osat maksoivat kuulemma reilusti kuusinumeroisen summan, joten koko entisöinti vaati varmasti melkoisen investoinnin. Toisaalta raha lienee hyvin sijoitettu, koska huippukuntoisten 300 SL:ien hinnat ovat jo ylittäneet 1,5 miljoonan euron rajapyykin.
