Alfa Romeo Spider sinnitteli tuotannossa 27 vuotta – Miehuuskokeesta tuttu avosportti sai elinkaarensa aikana kolme isoa faceliftiä

Alfa Romeo toi vuonna 1962 markkinoille 105-sarjan Giulian, josta tuli kulmikkaasta ulkomuodostaan huolimatta eräänlainen sporttisedanin mittatikku. Samalta pohjalta kehitettiin myös Bertonen muotoilema coupé, kun taas kaksipaikkainen Spider-avo oli Pininfarinan käsialaa.

Series 1

Alfa Romeolla oli pitkät perinteet erilaisten avosporttien valmistajana, joten sellainen haluttiin kehittää myös 1960-luvun Giulian pohjalta. Muotoiluun haettiin vaikutteita Pininfarinan jo 1950-luvun puolella esittelemistä tutkielmista, jotka tunnettiin Superflow-nimellä. Vuoden 1959 Geneven autonäyttelyssä nähty Spider Super Sport oli erityisesti peränsä osalta lähes yksi yhteen myöhemmän tuotanto-Spiderin kanssa, ja pari vuotta myöhemmin Torinon näyttelyssä esitelty Giulietta SS Spider Aerodinamica oli vielä lähempänä tuotantomallia luukkujen taakse piilotettuja etuvaloja lukuun ottamatta.

Alfa Romeo Spider Series 1
Alfa Romeo Spider Series 1. Kuva: Stellantis.

Spiderin design oli siis lähes valmiina jo vuonna 1961, mutta Alfan silloiset mallit menestyivät edelleen markkinoilla niin hyvin, että uutuuden suhteen ei pidetty kiirettä. Autoa viivästyttivät myös Italian talouden ongelmat, ja lopulta ensimmäiset esisarjan yksilöt rullasivat Pininfarinan tehtaalta ulos vasta vuoden 1965 loppupuolella. Virallinen ensi-ilta koitti maaliskuussa 1966 Geneven autonäyttelyssä, ja pian sen jälkeen ensimmäiset toimittajat pääsivät uuden avo-Alfan rattiin Italian Garda-järven rantamaisemissa.

Uudelle Spiderille haluttiin myös uusi nimi, joten Alfa laittoi pystyyn nimikilpailun, jonka pääpalkintona oli itse auto. Ehdotuksia tuli yli 100 000 kappaletta, ja voittajaksi valittiin brescialaisen Guidobaldo Trionfin ideoima Duetto. Valitettavasti se oli ehditty rekisteröidä jo erään suklaaherkun nimeksi, ja asia ei muuttunut edes milanolaisen tuomioistuimen käsittelyssä. Niinpä Alfa joutui tyytymään auton iskutilavuudesta johdettuun Spider 1600 -nimeen, mutta epävirallisesti vuonna 1966 debytoinut Spider tunnetaan edelleen Duettona.

Alfa Romeo Spider Series 1
Alfa Romeo Spider Series 1. Kuva: Stellantis.

Alfa Romeo laivasi heti tuoreeltaan New Yorkiin kolme eriväristä Spideria eurooppalaisen jet-setin edustajien kera auton USA:n lanseerausta varten, mutta paljon tehokkaampaa mainosta saatiin Spiderin elokuvaroolista Dustin Hoffmanin alla vuoden 1967 Graduate– tai suomeksi Miehuuskoe-leffassa. Yhtymäkohdasta elokuvaan tuli niin suosittu, että Alfa toi jopa myyntiin Graduate-nimisen varustetason. Vuonna 1968 ensimmäisen sarjan Spiderin moottori suureni 1750-kuutioiseksi, mutta tarjolle tuli myös pienemmällä koneella varustettu Spider 1300 Junior -aloitusmalli.

-- MAINOS --

Series 2

Spiderin kakkossarjan vuoro koitti vuonna 1970, jolloin alkuperäisversion suippo peräpää korvattiin Kamm-tyyliin poikkileikatulla ratkaisulla. Tämän myötä takakontti suureni, ja auto sai monia muitakin muutoksia. Niihin kuuluivat esimerkiksi uusi maski ja ovenkahvat, viistompi tuulilasi, yläreunastaan saranoidut polkimet sekä kohennettu sisusta. Vuonna 1971 Spider Veloce sai isomman kaksilitraisen koneen, jolloin nimikin muuttui 1750 Spider Velocesta 2000 Spider Veloceksi. 1600-kuutioinen malli palasi puolestaan vuotta myöhemmin tuotantoon Spider 1600 Juniorina, joka oli ulkoisesti identtinen 1300:n kanssa.

Alfa Romeo Spider Series 2
Alfa Romeo Spider Series 2. Kuva: Stellantis.

1300- ja 2000-kuutioiset versiot saivat vuosina 1974 ja 1975 kaksi pientä istuinta etupenkkien taakse, jolloin niitä voitiin myydä virallisesti 2+2-paikkaisina. Ulkonäköä heikensivät puolestaan Spideriin vuosina 1974-1976 tulleet kumipuskurit, joilla varauduttiin Pohjois-Amerikan kiristyviin turvallisuusmääräyksiin. Series 2:n erikoismalleihin kuuluivat irrotettavilla kattopaloilla varustettu Spider-Targa ja vuoden 1978 Niki Lauda Special Edition, jolla kunnioitettiin Brabham Alfa Romeon tiimiin siirtynyttä F1-mestaria.

Alfa Romeo Spider Series 2
Alfa Romeo Spider Series 2. Kuva: Stellantis.

Series 3

Vuosina 1982 ja 1983 Alfa Romeo toi markkinoille kolmossarjan Spiderin, joka tunnetaan Aerodinamica-lisänimellä. Spiderin toisessa isossa faceliftissä panostettiin nimensä mukaisesti aerodynamiikkaan, joten perää kiertämään laitettiin vähemmän esteettisen näköinen kumihuulityyppinen spoileri. Etu- ja takapuskurikin olivat mustaa kumia, ja Alfan tunnusomainen maski oli nyt osa puskuria. Auto sai muitakin pienempiä muutoksia, ja vuonna 1986 esiteltiin Quadrifoglio Verde -erikoismalli neliapilan merkeissä. Siinä oli mm. uudet spoilerit ja helmat, omat 15-tuumaiset vanteet sekä lisävarusteena tarjottu irrotettava kova katto.

Alfa Romeo Spider Series 3
Alfa Romeo Spider Series 3. Kuva: Stellantis.

Tekniikassa ei ollut kuitenkaan eroja vakiomalliseen Spider Veloceen, joten Alfan kaksilitrainen mylly tuotti Euroopan kaasutinversiossa 128 hevosvoimaa. Amerikassa tarjolla oli jo ruiskumoottori sekä katalysaattori, jotka tulivat myöhemmin Euroopan malleihinkin. Series 3:n loppuaikoina, eli vuosina 1986-1989 autoon tuli vain uusien värivaihtoehtojen kaltaisia pienempiä muutoksia, jotka eivät kuitenkaan pystyneet peittämään Spiderin jo pahasti ikääntynyttä perusrakennetta.

Alfa Romeo Spider Series 3
Alfa Romeo Spider Series 3. Kuva: Stellantis.

Series 4

1990-luvulle tultaessa Alfa Romeo Spider sinnitteli edelleen tuotannossa vuonna 1990 esitellyn Series 4:n voimin. Spiderin antiikkiseksi muuttunut ulkoasu oli Alfankin tiedossa paremmin kuin hyvin, joten auton perä modernisoitiin täysin pari vuotta aiemmin lanseeratun 164:n tyyliseksi. Nyt kumihuulispoilerista päästiin eroon, mutta litteä takavalonauha oli muotoilullisesti vähän eri paria Spiderin muun designin kanssa, josta 1960-luku huokui edelleen läpi. Series 4 sai myös korinväriset puskurit ja Boschin sähköisen Motronic-ruiskujärjestelmän. Sen myötä kaksilitraisessa versiossa oli nyt 122 hevosvoimaa, ja katalysaattorin kera heppoja oli viisi vähemmän. Series 4:stä oli tarjolla myös Weberin kaasuttimilla varustettu 1,6-litrainen malli, joka edusti vuosina 1990-1992 myös tekniikkansa osalta klassikko-osastoa.

Alfa Romeo Spider Series 4
Alfa Romeo Spider Series 4. Kuva: Stellantis.

Spiderin ensimmäinen versio oli Battista Pininfarinan viimeiseksi jäänyt muotoilutyö, ja hänen nimeään kantava muotoilustudio vastasi myös nelossarjan designista. Klassisen takavetoisen Spiderin tuotanto päättyi lopulta vuonna 1993, jolloin autoja oli kaikkiaan valmistunut reilut 124 000 kappaletta automaailmassa lähes ainutlaatuisen pitkän 27 vuoden tuotantojakson aikana. Samalla päättyi myös takavetoisten Alfojen valmistus, kunnes nykyinen Giulia herätti perinteen jälleen eloon reilut 10 vuotta sitten.

Alfa Romeo Spider Series 4
Alfa Romeo Spider Series 4. Kuva: Stellantis.

Myöhemmät Spiderit

Alfa Romeon ei tarvinnut kuitenkaan pärjätä pitkään ilman Spideria, koska täysin uusi etuvetoinen Type 916 esiteltiin vuonna 1994. Sen kiilamaiset muodot olivat monelle traditionalistille lähes shokki, ja pohjalevykin oli lainattu Fiat Tiposta. Type 916 on kuitenkin viime vuosina kasvanut moderniksi klassikoksi, jonka keulalle sai myös kaunissointuisen Busso-V6:n.

Alfa Romeo Spider Type 916
Alfa Romeo Spider Type 916. Kuva: Stellantis.

Toistaiseksi viimeiseksi Spideriksi jäi vuonna 2006 lanseerattu Type 939, joka oli teknisten ratkaisujensa myötä vielä edeltäjäänsäkin kauempana Spiderin alkuperäisistä ihanteista. Tämän sukupolven Spider on käytännössä sedan-korisen 159:n kaksipaikkaiseksi pätkäisty avoversio, jota sai jopa dieselmoottorilla. Takavetoisen Spiderin paluuta kaavailtiin vielä Mazda MX-5:n sisarmallina, mutta tämä auto tuli lopulta markkinoille Fiat 124 Spiderina vuonna 2015.

Alfa Romeo Spider Type 939
Alfa Romeo Spider Type 939. Kuva: Stellantis.
Alfa Romeo Spider
Alfa Romeo Spiderin eri versiot. Kuva: Stellantis.
Lue lisää
Lisää Tyyliniekka Googlen ensisijaiseksi lähteeksi klikkaamalla tästä ja ruksittamalla laatikko.
LUE MYÖS