Edullisemman pään kaksipaikkaiset roadsterit alkavat olla katoavaa kansanperinnettä ainakin uusien autojen osalta, kun niidenkin ostajat ovat kaikonneet erityisesti crossovereiden pariin. Toki esimerkiksi Mazda MX-5:tä saa edelleen uutena kaupasta reilulla 36 000 eurolla, mutta 1990-luvun tai 2000-luvun alun roadsterin omistajaksi pääsee halvimmillaan muutamalla tuhannella eurolla.
BMW Z3
GoldenEye-Bond-leffastakin tuttu BMW Z3 syntyi baijerilaisvalmistajan vastauksena 1990-luvun roadster-buumin aloittaneelle Mazda MX-5:lle. Z3 lanseerattiin markkinoille vuonna 1995, jolloin segmentin pioneerina toiminut MX-5 oli ehtinyt saada jo noin viiden vuoden etumatkan. BMW:n ensimmäiset versiot eivät neloskoneineen onnistuneet peittoamaan Mazdaa ainakaan ajamisen hauskuudessa, mutta parempaa oli luvassa muutama vuosi myöhemmin.
Vuodesta 1997 Z3:n pellin alle sai myös baijerilaisten tavaramerkin, eli silkinpehmeästi käyvän suoran kuutosen. Jo 2,8-litrainen versio laittoi vanhemmasta E30-sukupolven 3-sarjasta lainatun taka-akselin pidon kovalle koetukselle, ja M-version yli 320 heppaa tuottanut mylly vaati luistoneston puuttuessa todellista itsehillintää voimapedaalin käsittelyssä. Kuutoskoneisten mallien ja umpikattoisten coupéiden hinnat ovat jo ehtineet karata budjettitietoisten ostajien tavoittamattomiin, mutta neloskoneisen roadsterin voi edelleen saada alle 5000 eurolla.
Fiat Barchetta
Ysärin roadster-buumi ei jäänyt huomaamatta Italiassakaan. Fiat-yhtymä kehitti tähän markkinarakoon peräti kaksi ratkaisua. eli Alfa Romeo Spiderin ja Fiat Barchettan. Ensin mainittu tehtiin Fiat Tiposta tutun pohjalevyn varaan, kun taas pienemmän ja edullisemman Barchettan pohjana toimi Fiat Punto. Tämän kylkiäisinä tuli myös muista tämän jutun autoista poiketen etuveto, jonka myötä Barchetta ei koskaan kyennyt haastamaan ajettavuudeltaan esimerkiksi Mazda MX-5:tä.
Maggiora-koritehtaan vuosina 1995-2003 valmistamassa Barchettassa tärkeämpää oli kuitenkin pirteä italialainen tyyli, jota edustivat kurvikkaiden korilinjojen ohella aistikkaasti piilotetut ovenkahvat ja korin värin hyödyntäminen myös kojelaudassa sekä oviverhoiluissa. Barchetta tarkoittaa muuten suomeksi pientä venettä, ja tämän paatin voimanlähteenä toimi aina 1,8-litrainen nelonen. Maggioran konkurssin jälkeen Fiat jatkoi Barchettan tuotantoa omalla tehtaallaan vuoteen 2005 saakka, mutta valtaosa tarjolla olevista yksilöistä on alkupään autoja. Sellaisen saa edullisimmillaan muutamalla tuhannella eurolla.
Mazda MX-5
MX-5 herätti vuonna 1989 henkiin alkuperäisen brittiroadsterin idean japanilaisella luotettavuudella höystettynä. Autotoimittaja ja -intoilija Bob Hallin unelmasta syntynyt kaksipaikkainen avo-Mazda debytoi ensin Miata-nimellä Atlantin toisella puolella, ja vuoden 1990 aikana ensimmäiset MX-5:t laivattiin Eurooppaankin. Luukkulampuilla varustettu kevyt roadster tarjosi maanläheisestä teholukemastaan huolimatta ajamisen hauskuutta, joka jätti varjoonsa monet paljon kalliimmat urheiluautotkin.
NA:na tunnetun ykköspolven MX-5:n olisi saanut vielä muutama vuosi sitten vain muutamalla tuhannella eurolla, mutta ikoniksi nousseen auton hinnat ovat sittemmin kohonneet. Ratkaisu löytyy MX-5:n toisesta, eli NB-sukupolvesta, joka on ihan yhtä hauska auto ajaa, mutta keulalla ei ole enää luukkulamppuja. Vuonna 1998 myyntiin tullut kakkossukupolven MX-5 jatkoi tuotannossa vuoteen 2005 asti, ja niitä saa edelleen noin 3000 eurolla ainakin Keski-Euroopan markkinoilta. Budjetin salliessa haun voi ulottaa seuraaviinkin korimalleihin, jotka tunnetaan NC- ja ND-kirjaimilla.
Mercedes-Benz SLK
Jos MX-5 toimi modernien roadsterien pioneerina, niin syksyllä 1996 markkinoille tullut ensimmäinen Mercedes-Benz SLK voi ottaa kunnian peltikattoavojen renessanssin aloittamisesta. Vastaavia toteutuksia oli nähty jo vuosikymmeniä aiemmin esimerkiksi Peugeotilla ja USA:ssa Fordilla, mutta vasta SLK sai aikaan todellisen trendin. Niinpä vastaava kattoratkaisu nähtiin myöhemmin myös SL-isoveljessä ja monien muiden merkkien avoautoissa uudelle vuosituhannelle saakka.
Kuten takaluukkuun taittuvasta kovasta katosta voi päätellä, SLK tehtiin vähemmän puritaanisella kaavalla kuin kilpailijamerkkien 1990-luvun roadsterit. Niinpä autosta on turha hakea MX-5:n kaltaista alkukantaista ajamisen iloa, vaan kyseessä on pikemminkin lyhennetty C-sarjalainen avutuvalla katolla. Mersumainen ajokokemus syntyy parhaiten hienostuneesti käyvän V6:n parina, mutta kuutoskoneisia SLK 320 -malleja tai SLK:n uudempia sukupolvia ei saa aivan taskurahalla. Alkupään nelisylinterisen SLK 200:n tai SLK 230 Kompressorin voi sen sijaan hankkia edullisimmillaan jopa 3000 eurolla.
MGF
Jos japanilainen tai saksalainen roadster tuntuu liian tylsältä ratkaisulta, apu löytyy Brittein saarten suunnalta. Siellä kehitettiin 1990-luvun roadster-buumin aikana vuosikymmenen puolessavälissä markkinoille tullut MGF, joka jatkoi MG:n kaksipaikkaisten avoautojen jo vuosikymmenten mittaisia perinteitä. Tällä kertaa turvauduttiin kuitenkin eksoottisempaan keskimoottoriratkaisuun, kun taas jousituksessa hyödynnettiin jo monesta vanhemmasta brittiautosta tuttua Hydragas-rakennetta.
MGF muuttui vuosien mittaan MG TF:ksi, jonka tuotanto siirtyi vuonna 2007 Kiinaan ja päättyi siellä neljä vuotta myöhemmin. Viimeiset aidot brittiläiset MG-roadsterit putkahtivat tuotantolinjoilta vuonna 2005, jolloin Hydragas-jousituksestakin oli jo siirrytty tavanomaisempaan ratkaisuun. MG TF:t ovat markkinoilla tätä nykyä hieman kalliimpia, mutta alkupään MGF:n voi ostaa itselleen halvimmillaan muutamalla tuhannella eurolla. Kolikon kääntöpuolena tulee luotettavuus, joka voi tuoda myöskin jännitystä elämään japanilais- ja saksalaiskilpailijoita enemmän.
