Vuonna 1970 markkinoille lanseerattu Range Rover oli yksi ensimmäisiä salonkikelpoisia maastureita, jolla kartanonherran kelpasi ajella myös asfaltoiduilla teillä. Nyt luksusmaasturien ikoni siirtyy viidenteen sukupolveensa, mutta tuttu tyyli on edelleen tallella.
Rangessa on aina ollut mustien kattopilarien varassa ”leijuva” katto sekä varsin pystyt ikkunapinnat, ja näistä muotoilupiirteistä pidetään kiinni jatkossakin. Design on muutenkin varsin lähellä suoraa edeltäjää erityisesti keulan ja kylkilinjan osalta, mutta perässä on aivan uutta otetta. Takavalot ovat muuttuneet mustiksi kapeiksi viiruiksi, joiden ledit erottuvat vasta valojen syttyessä. Lisäksi kaikki ulokkeet on integroitu korin pintoihin ovenkahvoja myöten, joten ainoastaan peilit ja kattoantennin evä erottuvat kuin yhdestä puusta veistetystä kokonaisuudesta.
Moniin nykyluksusautoihin verrattuna Range Roverin muodot ovat ilahduttavan vähäeleiset. Brittiläinen understatement dominoi sisustaakin, jonka tunnistaa välittömästi Rangen komentosillaksi. 13,1-tuumainen keskinäyttö erottuu omana elementtinään kojelaudan pinnasta. Kosketuksista saa sormenpäähän asti tuntuvan haptisen palautteen, mutta ilmastoinnin säädöille on edelleen omat käyttökytkimensä. Mittariston virkaa hoitaa puolestaan 13,7-tuumainen diginäyttö, johon saa monenlaisia näkymiä 3D-navigointia myöten. Päivitykset hoituvat etänä, ja nyt Range on yhteensopiva myös Amazon Alexan kanssa.
Suosittelemme
Uuden MLA-Flex-nimisen pohjalevyn varaan tehtyä Rangea saa jatkossakin kahdella eri akselivälillä. Pidempään LWB-versioon tarjotaan ensimmäistä kertaa seitsemää istumapaikkaa, mutta parhaiten hulppeista tiloista pääsee nauttimaan nelipaikkaisen mallin moneen suuntaan säätyvillä erillispenkeillä. Takaluukun kansi aukeaa tuttuun tyyliin kahdessa osassa, jolloin alalaidan päälle voi istahtaa vaikkapa evästauolle ja hyödyntää takaluukun pohjasta nousevaa osaa selkänojana.
Pehmeästä kulusta vastaa edelleen mukautuva ilmajousitus, mutta kyydin pitäisi olla entistäkin tasaisempaa uuden viisitukivartisen taka-akseliston ansiosta. Lisäksi ajotilanteisiin pystytään varautumaan jo ennakolta navigaattoritietojen avulla, jolloin esimerkiksi kallistuksenvaimentimet voidaan jäykistää jo valmiiksi tulevaa mutkaa varten. Vakiovarusteisiin kuuluu nelipyöräohjaus, joka pienentää kääntösäteen alle 11 metrin ja lisää toisaalta vakautta kovempivauhtisessa ajossa.
Voimanlähdetarjontaa dominoivat kolmilitraiset kuutoskoneet. 400-heppainen P400-bensamalli on mieto hybridi D250-, D300- ja D350-dieselversioiden tavoin, joiden numerot kertovat myöskin teholukeman. Pistokehybridipuolta edustavat puolestaan P440e ja P510e, jotka korvaavat aiemman P400e:n. Hybrideissäkin käytetään nyt kolmilitraista kuutoskonetta edeltäjän kaksilitraisen nelosen sijasta. 38 kWh:n akku tarjoaa parhaimmillaan 100 kilometrin toimintasäteen, ja pelkän sähkön voimin pääsee jopa 140 km/h:n vauhtia.
Jos latauskaapelia haluaa käyttää vain viihde-elektroniikassa, saataville tulee myös BMW-pohjaisella 4,4-litraisella tuplaturbokasilla ryyditetty P530, jossa on 530 hevosvoimaa. Tätä versiota ei varmasti osteta säästömielessä, mutta kulutuksen kerrotaan silti pienentyneen 17 prosentilla edeltäjään verrattuna. Puhdas sähköversiokin uudesta Rangesta on tulossa, mutta sitä ei kannata odotella ennen vuotta 2024. Myöskään pistokehybridejä ei tarjota vielä lanseerausvaiheessa.
