Majapaikkamme kauneus paljastui aamun valjetessa. Ikkunasta avautui näkymä auringossa kylpevään laaksoon, ja lehmänkellon kalkatus vahvisti vahvoja pikkuheidifiboja. Tästä tulisi mahtava päivä!
Matkaan oli mukava lähteä täydellä akulla. Sveitsiläiset moottoritiet ovat hyväkuntoisia ja matka taittuu nopeasti. Maisemat ovat upeita vuorten reunustamaa laaksoa ajaessa, ja mieleen tulee muutaman vuoden takainen Albania – tosin täällä on hivenen parempi autokanta! Alppiniittyjä näkee suoraan moottoritieltä ja maisemille tulee täysi 10.
Bernin ohitus sujuu sulavasti aamuruuhkasta huolimatta. Montreuxia lähestyessä tie laskee jyrkästi Genevenjärven rantaan. Kaupungin ohitettuamme matka jatkuu Rhonen rantaa ylös vuorille.
Sähkö riittäisi Italiaan asti, mutta luonto kutsui pitämään pikku stopin Martignyn Superchargerilla. Nopeat tauot ovat yllättävän pitkiä, nytkin kello näytti latausajaksi 21 minuuttia vaikka kävimme vain vessassa ja haimme kahvin. Akkukin täyttyi kummasti, tullessa oli 39% ja lähtiessä mainiot 66%.
Muutamaa kilometriä myöhemmin kaarramme moottoritieltä kohti korkeuksia. Liikenne rauhoittuu, ja koostuu kalustosta päätellen enemmän turisteista kuin paikallisista. Korkeutta kerätään nopeasti ja maisemat paranevat. Valitsemme tunnelin sijaan – tietenkin – reitin solan yli.
St. Bernhardtin solasta on kuljettu Alppien yli esihistoriallisista ajoista alkaen. Historiallisissa lähteissä sola mainitaan roomalaisaikana, kun Julius Caesar yritti vallata sen avatakseen helpomman tien Galliaan. Julius ei tehtävässä onnistunut, mutta hänen ottopoikansa Augustus Caesar valtasi solan ja perusti nimeään kantavan Aostan (lyhennys Augustuksesta) nykyisen Italian puolelle solaa. Solassa on edelleen jäänteitä roomalaisten rakentamasta tiestä.
Suosittelemme
Mont Blancin (Euroopan korkein vuori) ja Monte Rosan (Alppien toiseksi korkein vuori) välisen vuoriston ylittävä sola nousee parhaimmillaan 2469 metrin korkeuteen, ja on lumesta vapaa vain 3-4 kuukautta vuodesta. Talvisin lunta voi olla yli 10 metriä! Kulkua Sveitsin ja Italian välillä helpottamaan rakennettu tunneli valmistui vuonna 1964, jonka jälkeen solan yli johtava mutkainen tie on ollut lähinnä turistien käytössä.
Syyskuun lopulla jouduin seuraamaan säätiedotuksia silmä tarkana yllätysten välttämiseksi, koska lunta voi sataa metritolkulla jo alkusyksyllä. Ensilumi ehti sataa ennen reissua, ja öisin käyttiin jo pakkasen puolella, mutta yli 10 asteen päivälämpötilat pitivät maan sulana. Lokakuussa ylittäminen voi olla jo riskialtista.
Aivan solan huipulle perustettin luostari 800-luvulla, mutta tämä tuhoutui sodassa 100 vuotta myöhemmin. Vuonna 1050 munkki Pyhä Bernand perusti solaan parantolan ja luostarin suojellakseen kulkijoita maantierosvoilta. Hän nimesi paikan alunperin Pyhän Nikolaksen mukaan, mutta myöhemmin sitä alettiin kutsua perustajansa mukaan.
Matka alas kohti Aostaa on maisemien ilotulitusta. Kannattaa ehdottomasti koukata solan kautta, jos aikataulu suinkin antaa periksi.
Aosta on 35 000 asukkaan kaupunki ja samalla koko Aostan laakson pääkaupunki. Vaikka alue on harvaan asuttua, niin toimintaa piisaa: käyttämämme ison St. Benrhardin solan lisäksi kaupungin lähistöllä on myös Italian ja Ranskan yhdistävät pienempi St. Benharidin sola sekä Mont Blancin tunneli. Kaupunki on ollut solien ansiosta sotilaallisesti tärkeä roomalaisajoista lähtien.
Aostan Supercharger on jaettu kahteen osaan. Toinen osa on moottoriten puolella ja toinen kauppakeskuksen parkkipaikalla, ja välissä on verkkoaita. Navigaattoriin kohdetta napsiessa kannattaa olla tarkkana, ettei joudu tekemään pitkää kierrosta! Kauppakeskuksen palvelut eivät ole kummoiset ja ruokatauko typistyi eväiden noukkimiseen supermarketista.
Aostasta matka jatkuisi St. Michelin luostariin. Seuraava lataus olisi sen jälkeen Torinossa, ja matkaa kertyisi n. 200 km. Reipasvauhtisilla autostradoilla akkua kuluisi urakalla, vaikka matka kulkisikin myötämaata. Akku saavutti 75% varauksen 35 minuutin latauksella ja taas päästiin baanalle.
Lapsen arvosanat etapista
Sveitsin AirBnB 6/6, siellä oli kiva kissa ja kissojen joogaopas oli hauska
Sankt Bernhardin sola 5.5/6, sattui korviin mutta oli korkealla
