Kosice oli tuttu aiemmiltakin reissuilta, ja Puolaa oli tutkittu useampaan otteeseen, joten vasta nyt päästiin ennestään tutkimattomille alueille. Matka jatkui etelään kohti Unkaria helteisessä säässä, ja määränpäänä oli Siofok Balatonin rannassa. Matkaa tulisi alle 400 km, ja siitäkin suurin osa moottoritietä, joten etappi oli helppo.
Unkarin rajalle on Kosicesta parikymmentä kilometriä, ja se taittui pitkin uutta moottoritietä nopeasti. Varsinaista rajanylitystä ei huomannut, vasta jälkeen päin tajusin merkiksi moottoritien päättymisen. Unkarin puolella alkoivat massiiviset tietyöt, kun Slovakian ja Unkarin yhdistävä moottoritie ei etelän päästä ollut edes lähellä valmistumista. Matka oli varsinaista kyhnystämistä pitkin tilapäisiä tienpätkiä rekkojen keskellä, ja alle tunnin mittaiseksi arvioimani siirtymä kestikin liki kaksi.
Miskolcin Supercharger sijaitsee itäeurooppalaiseen tyyliin kauppakeskuksen pihassa kaupungin eteläpuolella (jännää miten tämä vaihtelee, lännessä Superchargerit ovat aina jonkun syrjäisen hotellin pihassa). Ruuhkaa ei ollut, ja vaikka kahvitauko vauvanhuoltoineen oli nopea, ehti akku täyttyä 92% varaukseen. Kahvi tosin oli reissun kehnoin.
Matka jatkui – lopultakin – pitkin moottoritietä. Kun akussakin oli puhtia, laskettelin menemään 140 cruisessa muiden mukana, ja luotin Wazen juoruavan mahdollisista yllätyksistä (käyttäjiä näkyi olevan paljon). Aurinko paistoi, vauva nukkui, ja maissipeltojen yksitoikkoisuuskaan ei haitannut, kun matka eteni sujuvasti oikeastaan ensimmäistä kertaa. Itäinen reitti etelään ei ole se nopein vaihtoehto.
Budapestissa on kaksi Teslan Superchargeria, joiden lisäksi maata halkovalla päätiellä on useampi Ionity ja muitakin HPC:ta. Tarkoituksena oli alunperin ladata auto Budapestin koillisella Superchargerilla, ja ajaa sen jälkeen maisemia fiilistellen kaupungin läpi kenties Tonavan rannassa stopaten. Vauva kuitenkin tuhisi tyytyväisenä turvakaukalossaan eikä merkkiäkään heräämisestä ollut näköpiirissä, joten fiksuina matkalaisina täytyi turvautua suunnitelmaan B. Laitoin navigaattorin kohteeksi Superchargerin kaupungin lounaispuolella ja Gödöllön (ihana nimi!) kohdalla käännyin kehätielle.
Kokematon sähköautoilija saattaisi tässä kohtaa säikähtää, sillä auton ennuste kertoi akun varauksen olevan perillä -5%. Itse en nähnyt perillepääsyssä ongelmia, koska 75 km matkalla ero olisi helppo kuroa umpeen. Pudotin marssinopeuden 90-100 km/h välille parinkymmenen kilometrin ajaksi, ja odotusteni mukaisesti ennuste korjaantui suunnilleen nollaan. Jatkoin sen jälkeen ajoa yli-innokkaan auton varoittelusta huolimatta normaalinopeudella, koska kartan liikennetietojen mukaan loppumatkalla olisi ruuhkaa, joka aiheuttaisi nopeuden ja sitä kautta kulutuksen laskua (kannattaa ehdottomasti maksaa Teslan Premium connectivity palvelusta vaadittu kymppi kuussa, jotta liikennetiedot saa navigaattoriin). Juuri niinhän siinä kävikin, ja rekkoja ruuhkassa peesatessa kulutus kaunistui kummasti. Suoritus meni nappiin: 192 Wh/km keskikulutus viimeisen 50 km matkalla ja 1% varaus Superchargerille kaartaessa on aika optimaalinen tulos.
Suosittelemme
Ennen kuin lukija kokeilee joulun menoliikenteessä samaa, niin pari varoituksen sanaa lienee paikallaan. Itsellä on Model X:n ratissa kertynyt jo reilut 30 000 km (ja aiemmalla Teslalla yli 100 000 km), joten intuitio kertoo varsin luotettavasti millainen kulutus on mahdollinen ja mikä ei. Tässä kohtaa ratkaisun teki mahdolliseksi tieto siitä, että loppumatka on moottoritietä, jolloin nopeuden laskeminen pudottaa kulutusta radikaalisti. Taajamassa tai edes kotimaisella 80 km/h alueella ei 5% eroa kurota mitenkään 75 km matkalla. Rankkasateella, kovaan vastatuuleen tai ylipäätään talvella on myös riskaabelia yrittää kulutusennätyksiä. Suosittelen sähköautoilun alkutaipaleella tähtäämään laturille 5-15% varauksella omasta jännityshakuisuudesta riippuen, ja optimoimaan vasta kokemuksen karttuessa. Itse en uskaltaisi myöskään ajaa minnekään muualle kuin Teslan Superchargerille 0-2% varauksella, koska muiden latureiden luotettavuus ei vielä ole vakuuttanut minua.
Budapestin laturi oli tupaten täynnä Tesloja. Suurimmassa osassa oli Ukrainen kilvet (nopein reitti Ukrainasta Itävaltaan, Italiaan tai Kroatiaan kulkee Unkarin halki) ja intouduin keskusteluun erään matkalaisen kanssa. Hän kertoi Ukrainan laturitilanteen olevan hyvä, ja lataavansa yleensä CHAdeMO-adapterilla. Superjumi ei haitannut, koska ohjelmassa oli lounastauko, eikä puolittunut latausteho sotkisi aikataulua (Teslan vanhemmat ns. V2 Superchargerit jakavat 150 kW virtalähteen kahdelle vierekkäiselle tolpalle, esim. 3A ja 3B). Käytännössä ruuhka tarkoitti sitä, että lähtiessä akussa oli yli 90% varauksen sijaan vain 84% – perille päästäisiin silti helposti.
Moottoritiesiirtymä Budapestistä Balatonille oli yllätyksetön. Matkaa oli vain 100 km, joten painelin huolettomasti sähköä säästämättä. Hotellin lähellä nimittäin olisi vielä Type2 -laturi, josta suurella todennäköisyydellä saisi akun yön aikana täyteen. Ja jos ei saisi, niin akku piisaisi joka tapauksessa joko seuraavalle Superchargerille tai Ionitylle.
Hopeapuutarhaksi nimetyssä hotellissa meitä odotti kielitaidoton siivooja, mutta pienen säädön jälkeen saimme huoneen. Havaitsimme sen hieman nuhjuiseksi, ja posliinipalaveriin rientäessä ovenkahvakin jäi käteen. Ensivaikutelma ei ollut ihan optimaalinen, mutta onneksi paikalle saapunut hotelliyrittäjä pelasti tilanteen. Kahva korjattiin, ja bonuksena autoon tarjottiin ilmaiset sähköt hotellin laturista (tietoa latausmahdollisuudesta ei muuten ollut booking.comissa). Aamupala oli kohtuullinen, joten en nyt oikein tiedä suositellako vai ei…
Balatonin ympäristöä sen sijaan voi varauksetta suositella. Siofok on nykyisin Unkarin toiseksi suosituin turistikohde, eikä suotta: Balatonin rantaa riittää 17 km verran. Turisteja paikalla on käynyt kohta 150 vuoden ajan, sillä ensimmäinen kylpylä avautui jo vuonna 1878. Syyskuussa sesongin juuri päätyttyä, ja koronan vielä hiljentäessä matkailua, paikka oli kuitenkin varsin hiljainen. Voisin kuvitella juuri syyskuun olevan mainio aika matkustaa seudulle kelien puolesta, esimerkiksi Budapestin visiittiin yhdistettynä. Heinä-elokuun helteissä en ainakaan itse nauttisi olostani.
Siofokiin on helppo kulkea paitsi autolla, myös junalla, sillä kaupunki on Budapestin ja Nagykanizsan välisen rautatien varrella. Toinen tärkeä reitti kulkee Pecsin ja Gyorin väliltä, tosin se painoarvo on laskenut sitten roomalaisaikojen, jolloin Siofok ensi kertaa on mainittu historiankirjoissa. Balatonin ympäristössä kannattaa aikataulun salliessa ratsata myös järven pohjoisranta, jonka kukkuloilta löytyy runsaasti viinitiloja. Lista paikoista, jonne täytyy palata paremmalla ajalla sen kun pitenee!
Vietimme iltapäivän maisemista, lämmöstä ja auringosta nauttien. Sesongin ulkopuolella kaikki paikat eivät olleet enää auki, mutta aivan hotellin vierestä löytyi mainio rantaravintola, jonka terassi oli passeli paikka täyttää masua auringonlaskua ihastellen. Syyskuun lämpö riittää suomalaiselle mainiosti, ja auringon laskettua hotellihuoneen verannalla tarkeni oikein mainiosti hoitaa päivän työhommat jiiriin.
Vauvan kitinän katkomien yöunien ja aamupalan jälkeen oli edessä 500 km siirtymä Adrianmeren rantaan. Akku oli sopivasti 100 prosentissa, joten ensimmäinen stoppi olisi Zagrebissa. Lue seuraavasta jutusta, kuinka matka Zadariin sujuu!
