Vuonna 1972 esitelty Renault 5 oli markkinoille tullessaan yksi moderneimpia pikkuautoja monikäyttökorin ja kokomuovisten puskureidensa ansiosta. Etuvetoinen 5 nousi monessa Euroopan maassa todelliseksi kansansuosikiksi, mutta autosta kehitettiin myös paljon harvinaisemmaksi näyksi jäänyt erikoismalli, jonka yhtäläisyydet tavalliseen Viitoseen jäivät lähinnä ulkonäön tasolle.
Alkuaikoinaan Renault 5 oli sarjakuvahahmon ystävällisellä hymyllä markkinoitu sympaattinen pikkuauto, mutta hieman myöhemmin valikoimaa täydennettiin ranskalaismerkin urheiluautobrändin nimen saaneella Alpine-sporttiversiolla. Se ehti markkinoille yhtenä ensimmäisistä hot hatcheista vuonna 1976 kahta kuukautta ennen ykköspolven Volkswagen Golf GTI:tä. Alpinessa oli vajaat 100 hevosvoimaa ja myöhemmin lanseeratussa turboversiossa 112 heppaa, mutta kyseessä oli edelleen etuvetoinen pikkuauto.
Jotakin aivan muuta oli kuitenkin luvassa. Renaultin ylimpään johtoon kuulunut Jean Terramorsi oli nimittäin kyllästynyt katselemaan vierestä Lancian rallimenestystä keskimoottorisella Stratoksella, joten ranskalaisetkin halusivat samoille apajille. Alpinen A310-urheiluauto olisi ollut ehkä loogisempi lähtökohta, mutta Renault päätyi kehittämään oman rallitykkinsä kaikelle kansalle tutun 5:n pohjalta. Ideaa toteuttamaan valittiin italialainen Bertone, jonka päämuotoilija Marcello Gandini sai loihtia bodatut kuoret keskimoottoriseksi muutetulle Viitoselle.
Suosittelemme
Projekti 822 -nimen saanut suunnitelma starttasi käytännön tasolla lokakuussa 1977, kun Renault 5 Alpine lähetettiin Bertonelle ”mannekiiniksi”. Kun tuotanto pääsi lopulta käynnistymään vuonna 1980, 5 Turboksi ristitty luomus oli saanut muhkeiden lokasuojanpullistusten, uusien puskureiden ja helmojen sekä leveiden pyörien lisäksi täysin uuden voimalinjan. Takavetoisen taskuraketin kulusta vastasi Garrettin turbolla ja Boschin K-Jetronic-ruiskulla terästetty ”Cléon-Fonte”-nelonen, jonka iskutilavuus oli vain 1,4 litraa. Ahtimen ansiosta huipputehoa riitti kuitenkin 160 hevosvoiman ja vääntöä 221 newtonin verran.
Vaikka kori oli pitkälti lainaa tavallisesta 5:sta, alustarakenteet olivat luova yhdistelmä Renaultin eri mallisarjojen komponentteja. Takajousitus lainattiin takamoottorisesta Alpine A310 V6:sta, kun taas viisipykäläinen vaihteisto oli peräisin Renault 30 TX:stä, mutta käännetty toisin päin. 5 Turbo oli esittelyhetkellään Ranskan tehokkain tuotantoauto, jonka sisustakin oli kuin toisesta maailmasta epäsymmetrisen ratin, avantgardistisen kojelaudan ja kirkuvan punaisen tai sinisen värimaailmansa myötä.
Ensimmäiset 400 tuotantoyksilöä valmistettiin rallin nelosryhmän luokittelutarkoituksiin Alpinen tehtaalla Ranskan Dieppessä. Ykkössarjalaisia tehtiin kaikkiaan reilut 1820 autoa, kunnes koitti hieman tavanomaisemman Turbo 2:n vuoro. Bertonen omaleimaiset penkit ja kojelauta korvattiin R5 Alpinen hyllytavaralla, ja monet siniset tai punaiset osat saivat väistyä tummanharmaan tavaran tieltä. Tämän myötä auton hintaa saatiin painettua vähän alaspäin, mutta suorituskyky ei juuri kärsinyt.
Renaultin taskuraketti kiihtyi Turbo 2:nakin 6,9 sekunnissa nollasta sataan ja ylsi 200 km/h:n huippunopeuteen. Vaikka Turbo 2:ta ei enää kehitetty ralliauton lähtökohdaksi, 200 auton erä valmistettiin kuitenkin auton luokittelemiseksi tuolloin uuteen B-ryhmään, joka kohosi seuraavina vuosina lähes myyttiseen maineeseen. Luokitteluautoissa oli mm. alumiininen katto, isompi moottori sekä aerodynamiikkaan ja alustageometriaan tehtyjä muutoksia.
Kadulle tarkoitetun Turbo 2:n valmistus päättyi vuonna 1984 3167 auton jälkeen. Rallipuolella 5 Turbon kisaversioilla onnistuttiin nappaamaan useita voittoja kansallisissa sarjoissa, ja rallin MM-sarjastakin saaliiksi tuli neljän kilpailun ykkössija. Suurimmasta osasta niistä vastasi Ranskan asfalttiässä Jean Ragnotti, joka ylsi 5 Turbolla ja viimeiseksi kehitysversioksi jääneellä Maxi Turbolla yhteen Monte Carlon ja kahteen Korsikan rallin voittoon.
Siviilipuolella alkuperäinen Renault 5 joutui vuonna 1984 täysin uuden seuraajan korvaamaksi, jonka pohjalta ei enää kehitetty keskimoottorista erikoismallia. Renault palasi idean pariin vasta 1990-luvun lopulla esitellyn Clio V6:n myötä, ja ranskalaisilta on tulossa vastaava auto myös lähiaikoina markkinoille. Se on pienenä eränä valmistettava Turbo 3 E. joka on lähes syötävän herkullisen näköinen moderni tulkinta alkuperäisestä Turbosta vahvoilla retromausteilla. Voimanlähde edustaa kuitenkin kokonaan uutta aikaa, koska Turbo 3 E on monen bensapään harmiksi täyssähköauto.
Renault-autot maahantuo ja myy: Auto Bassadone.
