Päätoimittajalta jos kysytään, niin toimittajanretkujen on ihan turha pitää mitään lomaa. Niinpä käsky kävi lähteä keskellä kauneinta kesää tekemään reportaasia alkoholin hintamuutoksista Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Viro laski alkoholiveroa heinäkuun alussa, ja tavoitteena oli tutkia sen vaikutuksia. (Tässä jutussa otetaan rennommin, itse hintavertailun löydät täältä.)
Puoliraitis kun olen, niin ihan pelkällä viinapalkalla tehty työreissu ei hotsittanut, vaan ajattelin ottaa reissun osin loman kannalta. Nappasin apukuskin mukaan ja päätimme tehdä pienen rengasmatkan Baltiassa. Tarkoituksena oli ajaa tutun Via Baltican sijaan itäisen Viron ja Latvian kautta Vilnaan, josta matka jatkuisi Kuurinkönkäälle Nidaan. Paluumatkalla poikettaisiin Riikaan ja ajettaisiin tuttua reittiä takaisin Tallinnaan.
Tälläkin reissulla alla on Tesla Model S 85 vuosimallia 2014. Täysi akku vie auton mukaan 370 km päähän, käytännössä rauhallisella ajolla paljon pidemmälle (ja moottoritiellä alle 300 km). Mukana on tuikitarpeellinen CHAdeMO-adapteri, jolla voi ladata pikalaturista max. 50 kW teholla. Baltiassa ei vielä ole nopeita Superchargereita, mutta rennolla lomareissulla niitä ei oikeastaan kaipaa päivämatkojen pysyessä “reilun akullisen” mittaisina, jolloin lataus lounas- tai kahvitauolla riittää.
Tartto
Lähdimme Tallinnaan iltalautalla. Ennen laivaan nousua ajattelin ladata akun täyteen Tikkurilan Lidlissä, jotta Tallinna ja Tarton välisellä vajaan 200 km siirtymällä ei tarvitse illalla pysähtyä lataamaan. Aamulla ehtisi mainiosti ladata auton jollain keskustan laturilla ennen matkan jatkumista.
Mr. Murphy kuitenkin puuttui peliin niin että oikein nauratti: Lidlin pihaan ajoi edelläni peräti kaksi Teslaa! Ensimmäinen ajoi onneksi hallin sijaan yläparkkiin, mutta toinen lähestyi uhkaavasti latauspistettä. Ohi meni, mutta onni ei silti suosinut – laturissa oli jo kiinni Jaguar I-Pace. Ei auttanut itku markkinoilla, nyt täytyi koukata McDonaldsiin ja ladata Fortumin laturista hetkinen kun kerran aikaa oli. Eipä ole moista ruuhkaa ennen laturilla nähty!
Laivamatka sujui yllätyksettä. Liikenne Tallinkin uudesta terminaalista soljui sujuvasti eikä matkalla Tarttoon ollut suurempia ongelmia. Apukuskin penkilläkin ihmeteltiin miten matkanteko on erilaista kuin Suomessa; kas kummaa, ettei kuski manaa tientukkoja, kun jono kerran kulkee sujuvasti kympin-kaksi yli tienvarren kylttien lukeman. Kaikkialla Baltiassa takaa tulevaa väistetään kohteliaasti eikä nopeampia hidasteta leikkimällä poliisia…
Suosittelemme
Aamulla latasin tiedekeskuksen Elmolla akun täyteen ja ehdin sen aikana heittää pienen aamulenkin auton latautuessa (ja matkaseuran kaunistautumista odotellessa). Valitettavasti aikaa tarkempaan tutustumiseen ei tällä kertaa ollut, koska Viron kulttuuripääkaupunkina tunnetussa Tartossa olisi varmasti paljon nähtävää.
Kohti Vilnaa
Matka jatkui 85% ladatulla akulla kohti Vilnaa. Matkaa oli edessä reilut 500 km, joten lounastauon yhteydessä oli tarkoitus ladata loppumatkalla tarvittava sähkö. Itäreitin pikkuteillä kulutus olisi pientä, ja täyteen ladattuna akku olisi tarkalla ajolla riittänyt koko taipaleeseen.
Reittimme kulki ensin Võrun kaupungin läpi. Pikkukaupunki vaikutti visiitin arvoiselta – harmi ettei vielä ollut lounasaika. Haanjan läpi ajaessa tie muuttui mutkaiseksi ja ajo matalan painopisteen sähköautolla nautinnolliseksi. Olisipa alla vielä ketterämpi Model 3!
Pidimme lounastauon Aluksnessa, joka on nätti pikkukaupunki Latvian koillisosassa. E-Mobin laturi toimi kuten pitääkin, mutta lounasbuffa jätti vähän toivomisen varaa. Toisaalta kahden hengen lounas juomineen oli alle 8 euroa, joten hinta-laatusuhde oli ihan OK. Puolen tunnin lataus riitti nätisti; jos olisi tarvinnut ladata pidempään, olisi tauon aikana ehtinyt tutustua vaikkapa Aluksnen uuteen linnaan, jonka venäläiset räjäyttivät Suuressa Pohjan sodassa 1702, tai rentoutua rannan puistossa.
Matka jatkui kohti Rezekneä. Tarkoitus oli napata kahvit seuraavalta huoltoasemalta, mutta niitäpä ei koko reilun 120 km matkalla näkynyt! Matka eteni pitkin pikkuteitä, jotka kävivät Viron teitä huonokuntoisemmiksi. Eivät nämä mitään perunapeltoa olleet, mutta välillä urat olivat syvät. Latvian itäosissa tienpitoon ei panosteta samoin kuin hyväkuntoisella Via Balticalla.
Rezeksne perustettiin 800-luvulla, ja kalparitaristo siirti sen saksalaiseen vaikutuspiiriin 1200-luvulla Aluksnen tapaan. Myöhemmin tämäkin kaupunki siirtyi ensin Puola-Liettuan hallintaan ennen joutumistaan Venäjän vallan alle Puolan jaossa. Venäjä rakensi kaupungin ohi sekä Pietari-Varsova että Moskova-Riika rautatiet, joten odotin innolla kahvitaukoa. Pettymys oli kuitenkin kova, koska kaupunki ei ollut kummoinen – myöhemmin selvisi sen olevan koko EU:n köyhintä aluetta.
Matka jatkui pitkin kohtuullisen hyvää maantietä lounaaseen kohti Liettuaa. Ohitimme Väinälinnan ja latasimme akkua hetken aikaa Liettuan puolelle päästyämme. Liettuan valtatiet on katettu ilmaisilla latauspisteillä, jotka ovat nopeita ja toimintavarmoja. Harmi vaan, kun niiden läheisyydessä olevien kahviloiden aukioloon ei voi luottaa, ja pariin kertaan lataus siirtyi seuraavalle pisteelle kahvinpuutteen vuoksi.
Saavuimme perille Vilnaan illlansuussa. Tarkoitus oli hakea aamupalatarpeet Lidlistä ja samalla ladata akkua, mutta tällä kertaa laturi oli varattuna. Ostokset teimme silti, heitimme laukut Airbnb -kämppään aivan vanhankaupungin ytimessä ja painuimme illalliselle. Akun ehtisi ladata parkkipaikalla.
Vilna
Vilna on Liettuan pääkaupunki ja samalla maan suurin kaupunki. Vilna- ja Nerisjokien yhtymäkohdassa on ollut asutusta todennäköisesti jo yli tuhat vuotta, Liettuan suuriruhtinaskunnan pääkaupungin historia alkaa vuodesta 1323. Puolan jaossa 1795 kaupunki liitettiin Venäjään, jonka alaisuudessa se oli ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Sodan aikana kaupunki oli saksalaisten miehittämä; sodan jälkeen se liitettiin Puolaan, kunnes se päätyi toisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneelle Liettualle.
Vilna oli 1900-luvulle tultaessa Euroopan juutalaisten kulttuurin keskuspaikka. Ennen toista maailmansotaa kaupungin väestöstä peräti kolmannes oli juutalaisia. Saksalaisten järjestelmällinen tuhoaminen teki lopun juutalaisväestöstä, jonka kohtaloa on käsitelty tarkemmin aiemmin julkaistussa Kaunasia käsittelevässä jutussa.
Pysyttelimme tiiviisti vanhassa kaupungissa, jossa on paljon nähtävää parin päivän visiitille. Napoleonin tapaan ihastuimme Pyhän Annen kirkkoon, jonka takana olevassa laajassa puistossa rauhoituimme hyvän kirjan parissa. Hämmästelimme Gate of Dawnin kappelin kirkonmenoja, ja suojauduimme sadekuurolta Suuriruhtinaiden palatsin museoon (jonka kiertämiseen pari tuntia on ihan liian vähän aikaa).
Maanantai-illasta huolimatta turistikadun ravintolat olivat tupaten täynnä, eikä keskinkertainen saslik oikein täyttänyt odotuksia. Myöskään seuraavan illan valinta vähän sivummalla ei onnistunut; ruokaa oli riittävästi, mutta karitsa ei ollut mediumia nähnytkään. Edellisreissulla illallisonni oli parempi, mutta onneksi oli olutta.
Sähköauton lataus Vilnassa ei sekään mennyt nappiin. Vanhan kaupungin parkissa oli kyllä laturi, joka ei kuitenkaan startannut. Kun ohjeet olivat vain paikallisella kielellä jätin lataamatta, koska jäljellä ollut 40% riittäisi nätisti Kaunasiin. Jos aiot ladata Vilnassa, kannattaa Uniparkin sovellus ladata etukäteen jo kotona, ja selvittää latauksen käynnistys vaikkapa Googlen kääntäjän avulla.
Kaunas
Jätimme Vilnan kahden yön jälkeen. Edessä oli ajo koko maan läpi Klapeidaan ja siitä lautalle Kuurinkönkäälle Nidaan. E85 on koko pituudeltaan moottoritietä, ja se on vilkasliikenteinen johtuen raskaan kaluston suuresta määrästä. Tie jatkuu Vilnasta Valko-Venäjän puolelle Minskiin ja edelleen Venäjälle, jonka rahdista suuri osa kulkee Klapeidan sataman kautta.
Matkaseuralainen ei ollut aiemmin vieraillut Liettuassa, joten aikataulutimme lounastauon Kaunasiin. Sen aikana kiertäisimme kaupungin, joka jäi keväiseltä reissulta mieleen monestakin syystä. Voit lukea enemmän kaupungista aiemmasta artikkelista.
Sähköauton lataus on Kaunasissa helppoa. Kaunasin linnan viereisellä parkkipaikalla on neljä Type2 -latauspistettä, jotka ovat vapaassa käytössä kunhan maksaa pysäköinnistä 0,80€/h. Tälläkään etapilla ei erikseen tarvinnut odottaa auton latausta, vaikka lähtiessä akkua oli vain 40%. Lounastauon lisäksi latasimme autoa kahdella vessa- ja kahvitauolla, lyhyenkin stopin aikana CHAdeMOlla saa parikymmentä kilometriä lisää ajomatkaa.
Sää suosi meitä. Aamun kuurosateet taukosivat saavuttuamme Kaunasiin ja saimme kiertää vanhan kaupungin kuivin jaloin. Lounastimme maittavan aterian intialaista, ja sateet palasivat talsiessamme takaisin autolle. Nappiajoitus!
Saavuimme Klapeidaan iltapäivällä. Kaupungissa on Liettuan ainoa satama, joka levittäytyy yli 10 km rantakaistaleelle. Parin sadan metrin levyinen salmi erottaa kaupungin Kuurinkynkäästä, joten kaupunkin hallitsija on pystynyt valvomaan kaikkea liikennettä Kuurinlahdelta Itämerelle. Ei ihme, että kaupunki on ollut vauras verottaessaan vaikkapa Niemeniä pitkin käytävää kauppaa.
Emme kiirehtineet lautalle, vaan ajoimme ensin pienen kierroksen kaupungissa. Seuralainen hämmästeli miten kaupunki näyttää ihan saksalaiselta, mutta eihän se ihme ole: kaupunki on ollut saksalainen yli viidensadan vuoden ajan. Saksalainen ritarikunta perusti linnoituksen 1252, jonka jälkeen aiemmin Memelin nimellä tunnettu kaupunki pysyi Preussin ja myöhemmin Saksan hallussa aina vuoteen 1945 saakka.
Seuraavassa osassa hyppäämme lauttaan ja matkaamme Kuurinkynkään puolelle.
