Koeajossa Renault Rafale – kilpalentokoneen sukua

Renault-automalliston lippulaivaksi kiilaava Renault Rafale on nimetty historiallisen, vuonna 1934 valmistetun, Caudron-Renault Rafale -kilpalentokoneen mukaan, jolta uutuusmalli on perinyt lennokkaan ulkomuotonsa.

Renault on keskittynyt pääasiassa täyshybridi-, ja täyssähköautojen valmistukseen, ja siksi mallistossa ei ole juuri ladattavia hybridejä näkynyt. D-SUV-segmenttiin asettuva Renault Rafale tarjoaa E-Tech plug-in hybrid 4×4 300hv -nelivetomallin yhteydessä 22 kWh akulla varustetun lataushybridin, jolla päästään parhaimmillaan reilun sadan kilometrin mittaiseen sähköajoon. Saatavilla on myös edullisempi ja voimalinjaltaan vaatimattomampi etuvetoinen E-Tech full hybrid 200hv -täyshybridi, mutta halusimme koeajoon “isoveljen” lataushybriditekniikan ja nelivedon vuoksi.

Tyyli

Renaultin rohkea ja omintakeinen tyylilinja jatkuu myös Rafalessa, ja auto erottuu selvästi ja positiivisesti massasta, varsinkin Atelier Alpinen varustepaketin yhteydessä saatavilla olevalla sinisellä mattavärillä varustettuna. Keula on selvästi saanut kilpalentokoneesta vaikutteita. Sen alaosaa hallitsee suuri mustanpuhuva ilmanottoaukko, ja keskiosaa kiehtovan näköinen maski, joka koostuu useista pienistä Renault-logon muotoisista kuvioista. Auton oma maalipinta pilkottaa kuvioidun maskin alta, ja tuo siihen elävyyttä, kun sitä tarkastellaan eri suunnista. Ajovalot, ja erityisesti suuntavilkut ovat tyylikkään ja futuristisen näköiset, jotka korostavat vauhdikasta kokonaisuutta.

Keulan ilme ulottuu hieman myös auton sivuille, ja sitä jatkaa edelleen etupyörän takaa alkava voimakas pokkaus, joka muodostaa kylkeen takaosaa kohti terävöityvän, keihäänkärkimäisen muodon. Kylki on muuten puhdaslinjainen, johon perinteiset ovenkahvat istuvat nätisti. Alaosan kiiltävän musta “listoitus” jatkuu koko auton ympäri, kiertäen pyöränkaaret, antaen samalla autolle asennetta ja katumaasturi-lookia.

Rafalen takaosa on lennokkaan urheilullinen, mutta samalla myös hieman pidättyväinen – hyvässä mielessä. Takaosasta olisi toki voinut tehdä raflaavammankin, mutta tällaisena se istuu erinomaisesti silmään. En tiedä onko tässä kohtaa kauneus vain katsojan silmässä, mutta allekirjoittanut ei löytänyt auton ulkonäöstä mitään moitittavaa, päinvastoin, Rafale on todella upea ilmestys.

Tunne

Rafalen ratissa tuntuu jo paikallaan istuessa siltä, että homma on hallussa. Kaikki hallintalaitteet ovat erinomaisesti saavutettavissa, ja tärkeimmät toiminnot helposti löydettävissä. Erityisesti Atelier Alpinen herkuilla varustettu sisusta hivelee silmiä, ja nostaa kosteanharmaan kevättalven painamia fiiliksiä. Penkki on miellyttävä, ja se tarjoaa riittävän sivuttaistuen hieman urheilullisempaankin ajoon.

Tilaa on. Edessä tilaa on varsinkin sivusuunnassa todella reilusti, ja kaverinkin kanssa voi istua vierekkäin käsivarret rehvakkaasti portsariasennossa, eikä kyynärpäät kolise yhteen. Taakse jää vielä pitkänkin kuljettajan jäljiltä tilaa reilusti, eikä tavaratilankaan riittävyyttä tarvitse miettiä.

Kun painoin Start-napista Rafalen käyntiin, jäin hetkeksi odottamaan lentokonemaisen moottorin juhlavaa käynnistymistä, mutta sen sijaan auto ilmoitti vain olevansa valmis. Napautin etusormella ratin oikealla puolella olevan vaihdevalitsimen D-asentoon, ja survaisin poljinta päättäväisesti kohti lattiaa. Rafale hyökkäsi voimakkaasti, mutta kuitenkin sivistyneesti liikkeelle, Jean Michel Jarren säveltämien ajoäänien saattelemana –  jos jonnet eivät muista nimeä, niin googlatkaa Jarre.

Rafalella ajamien tuntuu vaivattomalta ja miellyttävältä. Tätä tukevat monet järjestelmät, kuten kamera-avusteinen aktiivinen alusta, joka reagoi ennakoiden tien muutoksiin, ja nelipyöräohjaus, joka saa ison auton kääntymään marketin parkkipaikalla melkein kuin ostoskärryn, sekä loistavasti toteutettu hybridivoimalinja, jossa poltto- ja sähkömoottoreiden yhteistoiminta on lähes saumatonta. Tehoakin on riittävästi, ja neliveto tuo erityisesti liukkailla keleillä vakautta kulkemiseen.

Tekniikka

Kolmisylinterinen 1,2 litrainen bensiinimoottori tuottaa 150 hevosvoimaa, ja kun sen kaverina on peräti kolme sähkömoottoria, etu- ja taka-akselilla, sekä vaihteiston jatkeena, päästään peräti 300 hevosvoiman yhteistehoon. Kiihdytys 0-100 km/h sujuu parhaimmillaan 6,4 sekunnissa, ja huippunopeutta löytyy 180 km/h asti. Pienen polttomoottorin ääni ei hivele pinttyneen bensapään korvia, mutta eipä se toisaalta juuri häiritsekään.

Neliveto on toteutettu edessä ja takana sähkömoottorien avulla, joten se toimii aidosti pelkällä sähköllä, eikä polttomoottori hörähdä käyntiin heti, kun tulee vähän liukasta, kuten joissakin muissa vastaavissa automalleissa. 22 kWh:n ajoakku latautuu 7 kW:n laturilla noin kolmessa tunnissa, ja se tarjoaa jopa 100 kilometrin sähköisen ajomatkan. Maantiellä nollakelissä ajetulla koeajolenkillä sähköä riitti tarkalleen 64 kilometrin matkaan. Rafalen kokonaistoimintamatka on täyteen ladattuna ja tankattuna jopa 1000 kilometriä, mikä varmasti lämmittää Esson kahvilassa istuvien herrojen mieltä, jotka kelpuuttavat käyttöönsä ainoastaan ajoneuvon, jolla pääsee syömättä ja ilman wc-käyntiä etelästä pohjoiseen.

Rafalen tietoviihdejärjestelmä on ehdottomasti markkinoiden parhaimmistoa. Se käynnistyy salamannopeasti, ja reagoi mukisematta kaikkiin käskyihin. Valikot ovat loogisia, ja asiat löytyvät helposti. Lain vaatimat nopeusrajoishälytykset ja muut piippaukset saa kätevästi räätälöityä omaan profiiliin mielen mukaan, ja profiilin saa käyttöön painamalla kaksi kertaa ohjauspyörän vasemmalla puolella kojelaudassa olevaa nappia – ei siis mitään valikoissa rämpimistä!

Olen monen aiemman Renault-koeajon yhteydessä maininnut viiksien määrästä, joita on ohjauspyörän oikealla puolella peräti kolme, mutta olen jo alkanut tottua niihin, ja jopa pitää niistä. Vaihdeviiksi on ylimpänä, sitten pyyhkijäviiksi, ja alimpana liikkumaton “median kauko-ohjain”. Kun niihin tottuu, ne tuntuvat luontevilta käyttää.

Renault Rafale

Renault Rafale “walk-around” -video: