Mikä on mielestäni maailman paras kello? Patek Philippe Nautilus. Patek Philippe on yksi arvostetuimmista kellomerkeistä. Pidän Nautilusta yhtenä kellomaailman tyylikkäimpänä luomuksena, ja se on vielä suunniteltu syntymävuotenani. Ostaisinko sellaisen? En. Nautiluksen hinnat alkavat noin 30 000 eurosta. En voisi koskaan kuvitella käyttäväni kelloon niin paljon rahaa.
Laskin, että minun on mahdollista säästää vuodessa 5 000 euroa; mutta haluanko oikeasti maksaa niin paljon kellosta? Mikä on kohtuullinen hyvän kellon hinta? Mikä minulle riittää? Saisin 5 000 eurolla Rolex Oyster Perpetualin tai Panerai Luminorin. Molemmat kellot ovat olleet pitkään haaveissa. Ne ovat keskenään hyvin erilaiset. Oyster Perpetual on all rounder, joka käy pukukellosta, mutta kestää myös uimisen. Luminorin luokittelen sarjaan möykky: miehekäs, kestävä, näyttävä.
Parhaat kelloni ovat Eterna KonTiki ja TAG Heuer Carrera. All rounder ja kronografi. Minulta puuttuu arvokkaampi pukukello ja sukeltajankello. Haen neljän erityyppisen kellon kokoelmaa. Käytän pukukelloja harvoin, joten päätin hankkia seuraavaksi sukeltajankellon.
Sukeltajankelloa etsimässä
Panerai Luminor on näyttävä sukeltajankello ja se olisi rohkea valinta. Mietin kuitenkin edullisempia vaihtoehtoja.
TAG Heuer Aquaracer on ollut aina suosikkini. Oris Aquis ja Tudor Black Bay ovat mielenkiintoisia. Käyn vertailemassa näitä kelloliikkeessä. TAG Heuer ja Oris ovat hienoja, mutta niistä puuttuu jotain. Haen kellolta vähän enemmän.
Tudor Black Bay sinisellä kehällä on upea kello. En kuitenkaan ymmärrä, miksi 3 500 euron sukeltajankellossa ei ole keraamista kehää. Maalattu kehä naarmuuntuu. Yli 1 000 euroa halvemmissa TAG Heuerissa ja Oriksessa on keraaminen kehä. Kaikki ovat hyviä ehdokkaita, mutta mikään ei säväytä niin, että tekisin ostopäätöksen.
Suosittelemme
Käytetyt kellot vaihtoehtoina
Monen kellomerkin hinta tippuu käytettynä. Tutkin Facebook-sivuja ja nettipalstoja, joissa yksityishenkilöt ja käytettyjen kellojen kauppiaat myyvät kelloja. Esimerkiksi Kellofoorumi löytyy sekä Facebookista, että keskustelupalstana. Niissä on osin eri ilmoitukset, koska kaikki eivät käytä Facebookia. Kellojen Flippausryhmä Facebookissa on hyvä, koska siellä ehdotetaan myös vaihtoja. Sunnuntainen kellojen myyntipuu Facebookin Kelloharrastajat-sivulla on mielenkiintoinen. Ihmiset laittavat kellojaan myyntiin vain vain yhdeksi päiväksi päivän hinnalla.
Tutkin ensin Panerai-kelloja ja huomaan merkin pitävän hyvin hintansa. Sinänsä hyvä asia, mutta käytetyn ostamisella ei tulisi juurikaan säästöä. Mietin mikä olisi edullisempi merkki kuin Panerai, mutta kuitenkin askel eteen päin nykyisessä kokoelmassani. Merkki on Breitling. Breitling Colt on ollut haaveissani jo useampia vuosia. Olen kirjoittanut siitä aikaisemmin Facebookiin ja se on ollut aina korkealla kellolistauksissani.
Breitling
Breitling on vanha sveitsiläinen kellonvalmistaja joka profiloi kellonsa lentäjille, mutta myös maalla ja meressä seikkaileville. Breitlingin sukeltajankellot menevät osin samaan kategoriaan kuin Panerait. Ne ovat näyttäviä ja kookkaita. Möykkyjä. Kaikki Breitlingit ovat COSC-sertifioituja eli niiden koneistot täyttävät tietyt tarkkuuskriteerit.
Käytettyjä Breitling Colteja ei ole juurikaan tarjolla. Pidän vuonna 2018 tulleen mallin yksinkertaisesta taulusta, mutta yhtään niin uutta ei ole saatavilla kätettynä. Avanger II Seawolfeja taas on on useita. Olen käynyt kokeilemassa Colteja ja Avengereita useaan kertaan kelloliikkeissä. Colt istuu ranteeseen helposti, mutta Seawolf Avenger II on siihen verrattuna melko paksu, 18 mm. Seawolf on Coltia vähän arvokkaampi, mutta siinä on enemmän yksityiskohtia, kuten kaareva lasi ja valkokultainen siipilogo. Pidän erityisesti kiillotetusta renkaasta lasin ympärillä.
Muutamassa viikossa huomaan tiettyjen Breitlingien pyörivän monella myyntipalstalla. Kiinnitän huomioni kumirannekkeiseen Seawolfiin, jossa on musta yksinkertainen taulu. Hintaa on pudotettu hieman viimeaikoina. Malli on palstojen halvin ja se on silti siistikuntoinen.
Seawolf
Ilmoituksen mukaan kello on ostettu Italiasta vuonna 2017. Oletan, että se on ostettu silloin käytettynä. Tarkastan myyjältä kellon iän. Se onkin ostettu uutena vuonna 2017 eli takuu on vielä voimassa.
Ilmoitan, että haluan sovittaa kellon ennen ostoa, koska koko arveluttaa. Myyjä kertoo, että on lähdössä reissuun ja kello on kaverilla Espoossa. Saan kaverin yhteystiedot.
Otan yhteyttä kaveriin ja saamme sovittua tapaamisen seuraavalle päivälle eli lauantaille. Olen valmis käyttämään hakureissuun vapaapäiväni, koska haluan kellon itselle ennen seuraavalla viikolla olevaa syntymäpäivääni. Tutkin vielä illalla ilmoitusta ja huomaan rannekkeen olevan linkkulukolla. Breitlingin linkkulukko on laadukas, mutta silloin rannekkeen kumiosa katkaistaan ranteen paksuuden mukaan. Pyydän myyjän kaverilta lisää kuvia. Hän lähettää niitä ystävällisesti ja kuvista selviää, että ranneke onkin soljella. Eli ei huolta, soljellista ranneketta ei katkaista.
Matka Espooseen
Päätän mennä junalla Lahdesta Espooseen. Ilmoitan myyjän kaverille, että olen klo 13 maissa Espoossa. Juna lähtee Lahdesta 11.49 ja on Helsingissä 12.40. Sattumalta ystäväni on matkustamassa samalla junalla. Ajattelen että matka menee nopeasti hyvässä seurassa. Menemme ravintolavaunuun.
Pendolinon pitäisi pysähtyä ensimmäisen kerran Tikkurilassa, mutta tämä juna pysähtyy ennen Mäntsälää pellon laitaan. Junassa kuulutetaan, ettei tiedetä milloin matkaa päästään jatkamaan ja että kuljettaja tutkii tilannetta. Hermostunut kuljettaja kävelee ravintolavaunun ikkunan ohi kohti junan takaosaa. Nyt ei vaikuta hyvältä. Laitan Espooseen viestiä, että myöhästyn. Tulee mieleen syksyinen Carreran ostoreissu, kun myyjä nukkui pommiin. Kellonhakureissuissani tuntuu tapahtuvan aina jotain yllättävää.
Jonkin ajan kuluttua kuljettaja kävelee ratapenkalla ohitsemme naureskellen. Toivomme, että ongelma on ratkennut. Ei. Meille ilmoitetaan, että seuraava juna evakuoi meidät. Toinen juna tulee noin tunnin päästä viereemme. Siirrymme siihen hypäten ratojen väliin ja siitä taas uuteen junaan. Pääsemme jatkamaan matkaa kello kahden maissa. Ilmoitan Espooseen, että olen siellä ehkä kello 15.
Kaupat
Pääsen Länsimetrolla onnellisesti Niittykumpuun ja kävelen läheiselle omakotialueelle. Vastassa on ikäiseni mies, joka on yksin kotona. Kello on keittiönpöydällä kaikkine papereineen ja laatikoineen. Vaikuttaa hyvältä. Otan kellon käteeni: siitä huokuu laatu. Se on kookas, muttei liian iso. Se on möykky, mutta tyylikäs möykky.
Kysyn myyjän kaverilta, onko hänellä lupaa tinkiä hinnasta. Hän hämmentyy hieman ja sanoo, että kello on hänen ja hän voi kyllä vähän tinkiä. Varsinkin, kun tulomatkani oli niin vaiherikas. Sitten hämmennyn minä. Olen koko ajan ollut siinä uskossa, että kellon myyjä on sen ilmoittaja. Ilmoittaja olikin auttanut kaveriaan myymään kelloa. Nyt olen kartalla. Parempi näin, että ostan kellon suoraan sen omistajalta.
Päädymme kauppoihin. Asetan kellon tarkkaan aikaan. Laitan Eternan Breitlingin laatikkoon ja Breitlingin ranteeseen. Lähden metroasemalle ja paluumatka sujuu ongelmitta.
Breitling Seawolf käytössä
Käyn seuraavana arkipäivänä kellosepällä tarkistuttamassa kellon käynnin ja tiiviyden. Kaikki on kunnossa. Käynti vaihteli sekunnin molemmin puolin vuorokaudessa. Laitoin kellon aikaan kun ostin sen ja kuukaudessa kello on edistänyt 9 sekuntia. Se on mielestäni erittäin hyvin mekaaniselta kellolta. Jotkut kelloistani edistävät tuon verran päivässä.
Kellon kanssa ei tarvitse olla huolissaan vesitiiviydestä. 3000 metrin vesitiiviys on kuluttajakellojen kärkipäässä. Omega Ploprof jää kauas taakse 1200 metrin vesitiiviydellä, mutta Rolex Sea-Dweller Deapsea on vesitiivis 3900 metriin.
Pari ongelmaa on tullut vastaan ja ne liittyvät kellon kehään ja paksuuteen. Joskus pukiessa kellon kehän kohoumat jäävät kiinni hihan sisäpuoleen. Täytyy muistaa nostaa hihaa pukiessa. Olen myös iskenyt kellon muutamia kertoja ovenkarmiin, koska en aina muista, että ranteessa on paksu kello.
En ole käyttänyt ostamisen jälkeen juuri muita kelloja. Se kertoo kuinka paljon pidän uudesta kellostani. Katselen usein taulun ja kuoren yksityiskohtia. Kellon muotoilu on tasapainossa. Seawolf on mukava ranteessa koostaan huolimatta.
Riittääkö Breitling?
Ostin tähän mennessä parhaan kelloni. Onko se riittävä? Haluanko myöhemmin jotain enemmän? Olen tehnyt kellomatkaa Tissotista Eternaan ja TAG Heuerista Breitlingiin. Monella kelloharrastajalla kellot tuntuvat vaihtuvan koko ajan arvokkaammiksi. Huomaan noudattavani itse tätä samaa kaavaa. Toivon, että pääsisin sellaiselle tasolle, joka riittää.
Breitling on ensimmäinen COSC-sertifioitu kelloni. Breitling on selkeästi ensimmäinen luksuskelloni. Kellon arvo uutena on sitä luokkaa, ettei sitä viitsi korostaa kelloista tietämättömille. Olen saavuttanut jonkin pisteen, mutta riittääkö se? Onko minulla joku päivä sittenkin se Patek?
Plussat ja miinukset
+ Tarkka koneisto
+ Pienet yksityiskohdat, jotka lisäävät laatuvaikutelmaa
+ Vesitiiviyttä on niin paljon, ettei raja tule vastaan (3000 m)
– Teräväreunaiset kehän kohoumat
– Ovenkarmit kolisee, kun on melkein 2 cm paksu kello ranteessa
– Ei käy aivan pienimpää ranteeseen
Pähkinänkuoressa
- Merkki: Breitling
- Malli: Avenger II Seawolf
- Mallikoodi: A1733110
- Valmistusvuosi: 2013 –
- Koneisto: automaattinen B17 (pohjana ETA 2824-2), COSC-luokiteltu
- Käyntitaajuus: 28 800
- Käyntivara: 38 tuntia
- Kuori: ruostumaton teräs
- Kuoren halkaisija ilman nuppia: 45 mm
- Kellon paksuus: 18,4 mm
- Lasi: kaareva safiiri, jossa heijastuksenesto molemmilla puolilla
- Kellonkehä: teräksinen, 120 klikkausta vastapäivään
- Vetonuppi: ruuvilukittava
- Vesitiiviys: 3000 m (300 bar)
- Rannekkeen leveys: 22 mm
- Ranneke: kumi
- Hinta: uutena 3660 euroa, käytettynä noin 2300 euroa
