Teslalla Madridiin osa 13: Vika stintti Saksasta Tukholmaan

Matka Kölnistä kohti kotia alkoi lyhyellä pyrähdyksellä Kamenin Superchargerille. Olimme tarkoituksella jättäneet lounaan väliin, joten nyt akku ehtisi latautua rauhassa. Aivan latauspisteen vieressä oli selkeästi teslaystävällinen ravintola, joten ei muuta kun syömään. Lounastauko venähti huomaamatta peräti 90 minuutin mittaiseksi kaikkine vessakäynteineen, joten akussa oli jytyä 92% verran matkan jatkuessa.

Pakkohan se on syödä ravintolassa, jonka omistaja ajaa Teslalla! KUVA: Joose Luukkanen

Seuraava stoppi Lohnessa oli suunnittelematon, mutta lounaalta mukaan napattu kahvi esitti uhkavaatimuksen josta ei voinut kieltäytyä. Pikkutaukokin vei vartin, jonka aikana lämmin akku veti yli 20% lisää sähköä sisäänsä (38% → 60%). No eipä tarvitse pysähtyä Brinkumin Superille.

Autobahnalla pidettiin matkanopeus korkealla. Sama meininki oli myös Hollannin pojilla, jotka tuuppasivat menemään Priuksella yli 180 lasissa. Tästä on ekoautoilu kaukana, katso video!

Raden Superchargerille tuli ajettua isoa kovaa, mutta iltapäivällä ei ihan mahdottomia nopeuksia silti saatu aikaan. Keskinopeus oli vaatimaton 121 km/h, vaikka kulutus nousi 257 Wh/km lukemiin. Akku ehti autobahnan puolella käväistä jo 0% tasossa, mutta rullaus rampille ja vauhdin tappaminen regenillä takasi laturille asti pääsemisen – ja auto kertoi rangea jääneen vielä 3-4 km ajoon. Nappiarviointi 151 km matkalla!

Ohitin autobahnalla pari Teslaa, jotka molemmat saapuivat pian jäljessämme lataamaan. Rivakan ajon ansiosta huomasin saaneeni viimeisen jakamattoman tolpan käyttööni, joten lataus sujui täydellä teholla, toisin kuin myöhemmin saapuneilla. Toivottavasti Eurooppaankin saadaan pian lisää V3-Superchargereita, joissa tehoa ei jaeta kaverille – muuten Teslojen lukumäärän kasvaessa latureille ajaminen on vaarassa muuttua kilpa-ajoksi.

Nollat tauluun! Niin pitkään kun auto kertoo kilometrejä olevan jäljellä enemmän kuin mitä laturille on matkaa, ollaan selvillä vesillä. KUVA: Joose Luukkanen

Raden lataus kesti vain 35 minuuttia, mikä riitti eväsvaraston täydennykseen ja sähköpostien tarkastamiseen. Akku ehti täyttyä 0 → 58%: uusi latauskäyrä näkyy tässä muutaman minuutin ajanhukkana.

Suosittelemme

Hampurin ruuhkien takia emme ajaneet päätietä kohti Tanskaa, vaan auto ehdotti koukkaamaan tien 77 kautta Busdorfiin. Moottoritie näytti pelkkää punaista, joten tartuin tarjoukseen, ja pienemmällä tiellä ajo sujuikin sulavasti. Jotain olen minäkin matkalla oppinut – luota Teslaan!

Rodekron Supercharger on mainio taukopaikka. Tanskassa laturien vierssä on poikkeuksetta hyvät palvelut, täältä löytyi Shell, 7 Eleven ja Burger King. KUVA: Severi Luukkanen

Nyt haluttiin edetä mahdollisimman nopeasti, joten Busdorfissa ladattiin vain vartti (5% → 33%). Sama juttu oli seuraavalla stopilla Rodekrossa, vartti sähköä ja baanalle (2% → 31%). Vasta Middelfartissa oli aika pidemmälle 35 minuutin ruoka- ja vessatauolle (3% → 58%). Middelfart on yksi Euroopan vanhimmista Superchargereista, joten ei kannata ajaa vanhimmalle tolpalle jos ei ole pakko – niistä saa maksimissaan 105 kW lataustehon.

Vanhin Supercharger -tolppa näyttää tältä. Jos akku on tyhjä, niin kannattaa valita tuoreempi versio, koska tämä antaa ulos vain 105 kW. Suomessa vanhimpia pönttöjä ei ole. KUVA: Wikipedia

Seuraavan stintin oli tarkoitus viedä ohi Slagelsen suoraan Kögen Superchargerille, mutta Fynnillä yllättänyt sade lisäsi kulutusta niin paljon, että poikkesin varmuuden vuoksi lataamaan Slagelsen Superchargerille. Stoppasin neljäksi minuutiksi, jonka ansiosta akku täyttyi 6% verran. Nyt saatoin ajaa normaalia marssivauhtia loppumatkan, ja laskin säästäneeni minuutin mikäli ylimääräinen lataustauko kesti laturille ajamisineen 6 minuuttia. Välilataus kannattaa!

Kögessä heitimme auton laturiin ja otimme unta kuulaan kahden tunnin ajan. Jatkoimme matkaa ajatuksena ottaa seuraavat tirsat Ruotsin puolella. Muita liikkujia ei juuri näkynyt, mitä nyt Öresundin sillan jälkeen poliisit halusivat tarkistaa paperit ja jonossa oli yksi puolalainen syynissä ennen meitä. Frunkista passia kaivaessa pääsi samalla hyvin jutulle sähköautoilun autuudesta viehättävien naispoliisien kanssa (nämä neidot olisivat saaneet kuulustella pidempäänkin).

Kristianstadin Supercharger on keskellä ostaria – täällä ei ole palveluita matkailijoille. KUVA: Severi Luukkanen

Olimme reilusti edellä aikataulusta, joten hetken mielijohteesta päätimme tsekata miltä Ruotsin itärannikon reitti näyttää (mulle sama, sanoi apukuski). Ajoimme siksi Malmöstä Lundin ohi kohti Kristianstadia. Vastaus oli nopeasti selvä – ei kannata. Jo alkupätkällä vastaan tuli reilusti kuudenkympin sumppua ja pitkiä ohituskieltoalueita. Suoraan reittiin nähden lisäaikaa tuhrautuisi tuntitolkulla, onneksi nyt oli yö ja liikenne vähissä.

Kristianstadissa otimme yön toiset tirsat. Nyt uni ei maittanut samaan malliin, ja simmut aukesivat jo 35 minuutin unen jälkeen. No, minkäs teet, ei kun baanalle.

Itäisen Ruotsin ohituskaistatiet eivät ole suurinta herkkua. KUVA: Severi Luukkanen

Matka Kalmariin sujui kunnon sateessa. Kulutus oli kova, ja auto piippasi koko ajan hidastamaan nopeutta. Osasin laskea oikein, ja perillä akkua oli jäljellä vielä 4% auton vastustuksesta huolimatta. Kulutus 106 km/h keskinopeudella nousi korkeaksi ja oli 255 Wh/km. Sade vaikuttaa paljon!

Kalmarissa söimme aamupalan läheisellä huoltoasemalla ja täytimme akkua kunnolla, koska pelkäsin sateen jatkuvan. Jatkuihan sen, mutta päivän liikenne hidasti menoa sen verran, että perillä Edsbrukin Superchargerilla akkua oli vielä 12% jäljellä. Norrköpingiin saakka liikenne velloi hiljaksiin.

Edsbrukin Supercharger on mainio taukopaikka lasten kanssa matkustaville. Vierestä löytyy uimaranta ja monipuoliset leikkipaikat. KUVA: Severi Luukkanen

Norrköpingin Superilla tuli istuttua pidempään. Ensin ajatuksena oli syödä jotain, mutta lähiseudun tarjonta oli pienen kävelykierroksen (ja googlen) perusteella niin pikaruokapainotteista, että tyydyimme syömään eväiden riippeet; etsisimme sitten jotain purtavaa Tukholmasta. Latasimme riittävästi potkua viimeiselle 180 km siirtymälle Sollentunaan Tukholman pohjoispuolelle, jossa ehtisimme taas ladata akun piripintaan.

Ruotsi on maisemien puolesta aika samanlaista kuin Suomi. Nopeusrajoitukset tuntuvat Euroopan jälkeen matalilta. KUVA: Severi Luukkanen

E4-moottoritien nopeusrajoitus Tukholmaa lähestyessä on naurettavan alhainen, joten ajoin muun liikenteen mukana aika reilustikin sakkorajan väärällä puolella. Niinpä Wazen näytön ylälaitaan ilmestyneet siniset koppalakkisymbolit säikäyttivät kummasti, ja himmasin vauhtia vitosen yli rajoitusnopeuteen. Sinisten symbolien määrä sen kun kasvoi, ja kappas – mutkan takana kaistojen välissä olikin tutkapartio väijyssä! Kilometri eteenpäin, ja tien levikkeellä oli toistakymmentä autoa lappujaan odottamassa – kiitos Waze! Mietin vaan, että mitä tekemistä tälläkin ratsialla muka oli liikenneturvallisuuden kanssa…

Ennen Norrköpingiä ylitimme Götan kanavan. Parisataa vuotta sitten valmistunut kanava yhdistää Ruotsin suuret järvet Vänernin ja Vätternin Itämereen (ja lännessä Götajokea Kattegatiin). Varsinainen kanava on 190 km pitkä, ja se mahdollistaa 32 metriä pitkien ja 7 metriä leveiden alusten kulkemisen; maksimisyväys on 2,8 metriä. Aiemmin tärkeä kuljetusväylä on nykyisin lähinnä virkistyskäytössä, mutta rahtia kuljetetaan edelleen pienissä määrin joillain osuuksilla. KUVA: Severi Luukkanen

Apukuski heitti ilmoille idean Ikean lihapullista, ja pienen pähkäilyn jälkeen idea kuulosti fiksulta. Vaikka joutuisimme maksamaan latauksesta, niin välttäisimme muutaman lisäkilometrin. Ei kun kohti Kuninkaankurvin (Kungs Kurv) Ikeaa.

Tauko ei mennyt ihan nappiin. Toinen Type2 -laturi oli poissa pelistä ja tarjolla oli sähköä vain 1-vaiheesta. Reilun 3 kW latausteho ei napannut, joten pikainen laskutoimitus osoitti suunnitelmamme mahdottomaksi toteuttaa. Jos söisimme Ikeassa, joutuisimme etsimään toisen Type2-laturin, ja silloin alkaisi tulla kiire satamaan: pahimmassa tapauksessa en pääsisi lauttarannasta kotiin saakka. Ei kun takaisin autoon ja kohti alkuperäisen suunnitelman mukaista Sollentunaa.

Tukholmassa oli pikkuisen ruuhkaa. Pohjoiseen matkaavan kannattaa suosiolla ajaa 50 km eteenpäin Uppsalan Superille. KUVA: Joose Luukkanen

Sollentuna on parikymmentä kilometriä Uppsalan suuntaan Tukholmasta, ja latauspaikkoja on vain kuusi. Tästä voisi päätellä, että ruuhkaa saattaa olla, ja niin olikin. Nyt meni Supercharger-jonotusneitsyys! Jokainen tolppa oli varattu, ja jouduimme jonottamaan vajaan 10 minuuttia vuoroamme. Paikka näytti olevan etenkin taksien suosiossa, ja autoista päätellen taksiyrittäjän liikeidea perustui ilmaisille latauksille. Mikäli matka suuntautuu Tukholmasta pohjoiseen, kannattaa Sollentunan sijaan ajaa 50 km pohjoisemmaksi Uppsalan Superchargerille – siellä on väkisin väljempää.

Lopulta saimme auton laturiin, ja aloimme etsiä jo pikkuisen nälkäisinä ruokapaikkaa. No täällä ei ollut kuin sitä pikaruokaa, joten Max sai kelvata. Ei jatkunut hyvä onni, koska hampurilainen maistui reissun surkeimmalta. Epäilys heräsi, ja sanakirjasovellus paljasti karun totuuden – olin tilannut vahingossa kasvisburgerin! Ilmankos pihvin koostumus ja maku ei oikein tuntunut oikealta. Puoliksisyötyä burgeria roskiin heittäessä mietin, että aika kauan kului aikaa Kauppakorkean virkamiesruotsin tentistä siihen, että ruotsin kielen taitamisesta olisi ollut hyötyä…

Ruotsinlaivan rituaaleihin kuuluu illan show. Tällä kertaa väännettiin tangoa. KUVA: Joose Luukkanen

Notkuimme Maxilla reilun tunnin, kunnes päätimme tehdä tilaa muille akun näyttäessä 92%. Ajoimme rauhassa satamaan ja odottelimme toisen tunnin laivaan pääsyä. Parempi näin päin, että pelivaraa on liiaksikin! Ilta meni kylpylässä lillutellessa, ja lopulta saimme iltapalaksi pitkään kaivatut lihapullatkin eteemme. Aamulla olisimme kotona, tällä kertaa mukavuudenhalu voitti ja lautta veisi suoraan Helsinkiin asti. Ei kiitos aikaiselle aamuherätykselle ja 170 lisäkilometrille!

Ennen nukkumaanmenoa muistelimme yli 8000 km reissua. Yhteistuumin mietimme, että otetaan uusiksi – muttei ihan heti!

Lapsen arvosanat etapista

Laiva 5.5/6 ei hyviä legoja kaupassa

Lue lisää