Mercedes-Benz laajensi mallistoaan alaspäin, kun Baby-Benziksikin kutsuttu 190 E lanseerattiin vuonna 1982. Sporttisen huipentuman vuoro koitti kuitenkin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin, kun massiivisilla spoilereilla höystetty 2.5-16 Evo II esiteltiin keväällä 1990 Geneven autonäyttelyssä.
Tähtimerkin pienimmästä mallisarjasta oli nähty jo 1980-luvun alkupuolella 2.3-16:ksi nimetty urheiluversio, jossa hyödynnettiin Cosworthin kehittämää 16-venttiilistä konetta. Vuonna 1988 oli puolestaan 2,5-litraisella pannulla varustetun 2.5-16:n vuoro, joka toimi edeltäjänsä tavoin myös DTM-kilpurin luokitteluversiona. Kisaympyrät vaativat kuitenkin kovempia laitteita, ja niinpä vuonna 1989 esiteltiin isommilla pyöränkaarilla ja spoilereilla varustettu 2.5-16 Evo I.
Sitä seurasi maaliskuussa 1990 Geneven autonäyttelyssä paljastettu 2.5-16 Evo II. DTM-ratakilpurin luokittelumallina palvelleen erikoisuuden tuotanto rajoitettiin vain 502 autoon, jotka kaikki maalattiin samalla tumman sinimustalla metallivärillä. Hillitty sävykään ei pystynyt piilottamaan entistä massiivisemmiksi kasvaneita lokasuojanlevikkeitä, ja yhtä suurta takaspoileriakaan ei ollut Mersuissa nähty vielä koskaan.
Suosittelemme
Taka-askelin downforcea suurissa nopeuksissa kohentaneen siiven alemman lipan kulmaa pystyi säätämään, ja myös etuspoilerista löytyi kaksi eri asentoa. Evo I:een verrattuna Evo II:ssa oli 21,2 kiloa enemmän maaefektiä etuakselilla, kun taas takana downforce koheni 57,1 kilon verran. Lisäksi koria jäykistettiin, ja auton alla pyörivät kuusipuolaiset 17-tuumaiset vanteet. Pellin alla murisi edelleen 2,5-litrainen vaparinelonen, jonka teholukema kasvatettiin 235 hevosvoimaan.
DTM-kilpureissa tuotantoauton moottoriin perustuvasta voimanlähteestä revittiin peräti 373 heppaa, jotka kiidättivät kevyttä rata-autoa iloisesti. Evo II:n neloskone oli muuten viimeinen Mercedeksen itsensä kehittämä DTM-mylly, koska tämän jälkeen AMG otti homman vastuulleen.
Katuversio päätyi tarpeeksi varakkaiden asiakkaiden leikkikaluksi tai kokoelmiin, kun taas kilpa-auto alkoi valloittaa ratoja. DTM-versio debytoi Nürburgringin Nordschleifella kesäkuussa 1990, ja elokuussa Kurt Thiim puikotti auton sen ensimmäiseen voittoon. Kauden 1991 päätteeksi Klaus Ludwig nappasi Evo II:lla DTM-sarjan hopeatilan, ja seuraavana vuonna meno oli vielä parempaa. Silloin Mersu-kuskit ottivat nimittäin Evo II:lla peräti 16 voittoa 24 kisasta.
