Sähköautolla Italiaan osa 13: Sveitsin solat

Kotimatka alkoi Alppien ylityksellä. Reitti ei olisi ihan suorin, vaan mukaan oli valittu vähän soliakin maiseman vuoksi. Ajaisimme ensin Comojärven itärantaa Malojan solan yli kohti St. Moritzia ja lataustauon jälkeen Flüelasolan yli Davosiin. Matka jatkuisi Lichtensteinin kautta Itävallan Hohenemsiin josta olin varannut hotellin laturin vierestä.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - reitti
Reittisuunnitelma. KUVANKAAPPAUS: Google maps

Vaihtoehtoja Alppien ylityksiin on lukuisia. Alunperin ajatuksissa oli ajaa hieman pidempi reitti koukaten Comojärven pohjoispäästä kohti itää, ja suunnata Tresendan kohdalta pohjoiseen. Reitti olisi kuitenkin sen verran pidempi, että sai jäädä vauvan säästämiseksi toiseen kertaan. Tänne täytynee palata vielä monta kertaa ja tsekata ainakin Grimselpass, Sustenpass ja Furkapass -kolmio. Tuntuu, että maisemareittejä on enemmän kuin yhdessä elämässä ehtii ajaa!

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Comon ranta
Comon maisemia ei paljoa saatu ihailla. Tie kulki tunnelissa tai ainakin kaide oli korkea. KUVA: Hanna Luukkanen

Bergamon kapeikoista selvittyä matka soljui moottoritieä leppoisasti. Comon rannassa ei tosin ollut maisemista tietoakaan, koska moottoritie kulki pitkät matkat tunnelissa. Tasankopätkäkin oli tylsää, ja tien kaventuessa kaksikaistaiseksi matkanteko hidastui lukuisten taajamien ja runsaan liikenteen vuoksi. Hitaammista ei vaan päässyt ohi vastaantulevan katkeamattoman jonon takia.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Como
Lopulta saatiin Comojärvi kuvaan! KUVA: Hanna Luukkanen

Malojasola

Mezzolajärven kohdilla alkoi maisema muuttua ja tien vierelle alkoi kohota ihan kunnon mäkeä. Kuin taikaiskusta tien varsille ilmestyi kellokaulaisia lehmiä eikä maasta voinut erehtyä – nyt oltiin Sveitsissä! Tunnelma oli suorastaan stereotyyppinen.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Italia
Mezzolajärven jäätyä taakse maisema alkoi vähitellen muuttua jylhemmäksi. KUVA: Hanna Luukkanen

Malojan mäkeä noustessa liikenne oli sen verran vähäistä, että serpentiiniä sai puskea rauhassa ylöspäin, ja Model X taittui mutkiin yllättävän hyvin. Vaikka mäki oli todella jyrkkää, niin möhköfantin paino ei tuntunut missään, kun kerran voimaa riittää. Tosin kulutus nousi yli 70 kWh per 100 km, mutta sehän tulisi alamäessä takaisin! Tämän kun ajaisi jollain sporttisemmalla sähköautolla…

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Alpit näkyy
Sveitsi lähestyy. Maisemiin ei heti kyllästy. KUVA: Hanna Luukkanen

Maloja Passin kohdalla tie nousee 1815 metrin korkeuteen, ja laskee vain vähän St. Moritzia kohti ajaessa. Tie pidetään auki ympäri vuoden, ja mietin millaista iloittelua serpentiinit olisivatkaan nollakelillä. Huh! Opin myös uutta maantiedosta, sillä sola on vedenjakaja Pon ja Tonavan välillä; vielä ei oltukaan Reinin vaikutuspiirissä (vasta seuraavassa solassa sitten).

Suosittelemme

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Malojasola
Malojan solassa noustaan aikamoista serpentiiniä. Vänkärin puolella on parhaat näkymät, eikä kuljettajan toisaalta kannata paljon maisemia vilkuillakaan, vaan keskittyä ajamiseen. KUVA: Hanna Luukkanen

St. Moritz on aikoinaan aloittanut koko talvimatkailun perinteen, kun Kulm-hotellia 1860-luvulla pyörittänyt Caspar Badrutt yllytti kesälomasta nauttineet brittituristit palaamaan talvella täydellä tyytyväisyystakuulla: jos ei olisi kivaa, ei visiitti maksaisi mitään. Kelkkailu, curling ja luistelu olivat heti turistien mieleen, ja talvilajien suosio kasvoi nopeasti. St. Moritz on isännöinyt talviolympialaisia kahteen otteeseen vuosina 1928 ja 1948, eikä lumen riittävyydestä ole tarvinnut huolehtia: sitä tulee keskimäärin 2,5 metriä talven aikana.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Sveitsin järvi
Malojan solan jälkeen saa nautiskella St. Moritzerseen maisemista. Kaunista! KUVA: Hanna Luukkanen

St. Moritzin Supercharger löytyy maksullisesta parkkihallista. Maksun olisi ilmeisesti saanut hyvitettyä, mutta ohjeista ei oikein saanut selvää, että minne tiketin kanssa olisi pitänyt suunnata. Maksuautomaattiin ei tietenkään kelvannut kuin Sveitsin frangit käteismuodossa, voisivat juustopäätkin jo pikkuhiljaa liittyä euroon. Hauskana yksityiskohtana hallista löytyi myös alkuperäiselle Tesla Roadsterille sopiva laturi, ilmeisesti klassikoita on täällä päin Eurooppaa edelleen aktiiviajossa.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - St Moritz
St. Moritz markkinoi nostalgiakulmalla. Mikäs siinä, sillä talviurheilun historia on jo pitkä. KUVA: Joose Luukkanen

Lämpötila syyskuisessa Sveitsissä oli reilusti matalampi kuin helteisessä Italiassa. Autossa lämpötilan laskua ei huomannut auringon yhä porottaessa, mutta parkkihallista poistuessa huomasi shortsien olevan liian köykäinen varustus etenkin varjon puolella. Tuulikin tuiversi! Kymmenen asteen nurkilla pyörinyt lämpötila ei ollut poikkeuksellisen matala, vaan normaalia syyskuun tasoa; St. Moritz sijaitsee kuitenkin lähes puurajalla. Ensimmäiset yöpakkaset tulisivat pian.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Pieni suklaapuoti
Pieni suklaapuoti. Kaupungissa olisi voinut kierrellä pidempäänkin. KUVA: Joose Luukkanen

Emme tehneet pidempää kaupunkikierrosta, vaan ainoastaan nappasimme Conditoria Hanselmannista maittavaa matkaevästä. Hintataso oli sveitsiläinen eli kova. Vilkaisin mielenkiinnosta mitä yöpyminen tällä olisi kustantanut, ja Badrutt’s Palacen hinnat lähtivät liikkeelle noin tuhannesta frangista. Ehkä oli ihan hyvä idea ajaa suosiolla Sveitsin läpi.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - St. Moritz
Parkkihallin uloskäynnin vierestä pääsee näköalatasanteelle ihailemaan St. Moritzin vehreyttä. Luontoa riittää. KUVA: Joose Luukkanen

Flüelasola

Matka jatkui jylhissä maisemissa. Solia olisi vaikka muille jakaa, Albulasolan kyltit houkuttelivat uteliasti poikkeamaan reitiltä, mutta tällä kertaa oli vastusteltava kiusausta. Matka jatkui Inn-joen vartta kunnes Flüelan kyltit kehottivat kääntymään vasemmalle.

Flüelasolassa noustaa puurajan yläpuolelle. Maisema on karua, mutta kaunista. Korkeuseroja on turha kuvitella kaappaavansa kameralla, tämä on nähtävä paikan päällä. KUVA: Joose Luukkanen

Nousu oli vieläkin jyrkempää kuin Malojassa. Huippu on reilusti korkeammalla 2384 metrissä, joten nyt noustiin jo selvästi puurajan yläpuolelle. Ympärillä oli useampia yli kolmeen kilometriin kohoavia huippuja. Nykyisin tätä tietä ei enää pidetä auki ympärivuotisesti, vaan pahimmilla keleillä auto on ajettava junaan ja kuljettava vuonna 1999 avatun Vereinan tunnelin kautta.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Fluelasola
Fluelasolan tietyöt keräsivät liikkujat jonoon odottamaan työmaan ohitusta. Ei muuten nämä stopit harmita läheskään yhtä paljoa kuin staussa seisoskelu! KUVA: Joose Luukkanen

Flüelasolan kohdilla oli matkaa hidastava tietyö, joka ei oikeastaan haitannut, sillä jonosta aukesi mainiot näkymät. Reittivalinta on erinomainen; Alppien ylittämiseen kannattaa varata aikaa ja vältellä tunneleita. En usko kyllästyväni soliin.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Klassikot
Viikonloppuajelulla näkyi monenlaista klassikkoautoa. KUVA: Joose Luukkanen

Lauantai oli muutenkin hyvä valinta Alppien ylitykselle, sillä solissa näimme monia nautiskelijoita. Liikkeellä oli urheiluautoja joka makuun: bongasin mm. 60-luvun Alfa-Romeon, Pyhimysvolvon, useamman Lamborghinin, pari Ferraria ja tietenkin kaikenikäisiä 911-Porscheja. Näitä mutkapätkiä on ilo lasketella menemään.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Tientukko
Klassikkoja löytyi kaikista ajoneuvo- ja nopeusluokista. Onneksi alppitiellä ei tarvita pitkää suoraa, jotta Teslalla ehtii ampua ohi käryttelijästä! KUVA: Hanna Luukkanen

Tasaisen tappavaa moottoritietä

Davosin jälkeen maisemaan jo turtui. Stoppasimme Maienfeldiin lataamaan ihan vaan varmuuden vuoksi (8 kWh), sillä edessä oli pelkkää moottoritietä enkä tiennyt varmuudella mennäänkö nyt myötä- vai vastamäkeen. Alppien ympäristössä on syytä pitää reserviä, sillä mäkiä ei usein huomaa. Monesti kuvittelee ajavansa tasaisella, ja vain kulutusmittari paljastaa totuuden.

Poikkesimme moottoritieltä Lichtensteiniin ihan vain siksi, ettemme olleet siellä aiemmin käyneet. Ajoimme Vaduzin läpi eikä paikasta jäänyt mieleen oikeastaan mitään. Eipä ole vaivan väärti.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Moottoritie tylsää
Moottoritie on tylsä. KUVA: Hanna Luukkanen

Hohenemsin Oekohotel Itävallan puolella sen sijaan oli nappivalinta. Hinta oli edullinen verrattuna alueen sveitsiläisiin ja saksalaisiin verrokkeihin (kymmenesosa St. Moritzin hinnoista), ja kadun vastakkaiselta puolelta löytyi sähköä Type2-tolpasta. Sähkö ei ollut kovin halpaa, vaan hinta oli rapsakka 0,66€/kWh. Täysi akullinen kustantaisi silti vain 50€, eli kalleimmillaankin sähkö on reilusti edullisempaa kuin bensalla tai dieselillä liikkuminen. Piuha kiinni ja aamulla lähdettäisiin liikkeelle 100% varauksella.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - tunneli
Sveitsissä voi törmätä näinkin luovaan tunnelointiin. KUVA: Hanna Luukkanen

Alueen ruokatarjonta on kattava. Pihassa oli erikoinen konsepti eli schnitzel-drive-in, enpä ole ennen moiseen törmännyt! Pihapiirissä tai naapurissa oli tarjolla oli myös pizzaa, paikallinen gastropub ja tietenkin perus mäkkäri, mutta kävelimme silti kilometrin verran aasialaiseen ravintolaan. Teollisuusalueen rajalla sijaitseva Lemongrass ei herättänyt valtavia odotuksia, mutta yllätti erittäin positiivisesti. Vahva suositus sekä majapaikalle että ravintolalle.

Sähköautolla Italiaan osa 13 - Sveitsin solat - Sveitsi
Sveitsi tarjoaa stereotyyppistä maisemaa. Kellon kilinän muuten kuulee sähköautoon sisälle asti! KUVA: Hanna Luukkanen

Alppien ylitys vei koko päivän, ja illalla nukkumattia ei tarvinnut odottaa. Aamulla ohjelmassa olisi pidempi siirtymä läpi Saksan, tavoitteena oli painaltaa autobahnaa niin pitkälle kuin keretään, ja pohtia majoitusta vasta iltapäivän puolella. Ainoa harmituksen aihe oli jo Kroatiassa ujeltamaan alkanut pyöränlaakeri, joka hieman rajoitti menoa. Kysyin neuvoa kaverilta, joka vahvisti arvioni laakerin kestävyydestä kotiin saakka; hänen mukaansa vasta sitten on vaihdon aika kun ei enää uskalla ajaa yli sataa! En siis stressannut matkan katkeamisesta laakerin takia, mutta asia kyllä harmitti: autobahnalla ei huomenna uskaltaisi laittaa kahta markkaa tauluun.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

Aihepiirin uusimmat

Stellantis palkitsee työntekijöitään viime vuoden myynneistä miltei kahdella miljardilla eurolla

Viime vuoden vahvan myynnin jälkeen Stellantis palkitsee ahkeroijansa tuoreella ja muhkealla potilla, sillä työntekijät saavat yhteensä huikeat 1,9 miljardia euroa.

Nelipaikkaisten avo-Mersujen perinteet jatkuvat – uusi CLE Cabriolet korvaa sekä C- että E-sarjan avomallit

Mercedes esitteli viime kesänä aiemmat C- ja E-luokan coupét korvaavan kaksiovisen CLE Coupén, ja samassa yhteydessä vilautettiin myös avoversion ensimmäiset kuvat. Nyt CLE Cabrioletista julkaistiin kaikki viralliset tiedot sopivasti ennen keväällä tapahtuvaa myynnin aloitusta.

Tästä piti tulla BMW i8:n seuraaja – klassisen M1:n henkeä tavoitellut i16 ei kuitenkaan päässyt tuotantoon

BMW:n M-divisioonan lippulaivana toimiva möhkälemäinen XM-katumaasturi on herättänyt melkoisesti tunteita, joista useimmat eivät ole kovin positiivisia. Tunnemyrskyä ei liennyttäne sekään tieto, että asioiden mentyä toisin baijerilaisten valikoimaan voisi nyt kuulua keskimoottorinen urheiluauto alkuperäisen M1:n hengessä.

Jaguar Land Rover hidastaa sähköautosuunnitelmiaan – hybridit saavat lähivuosina suuremman painoarvon

Moni merkki on ilmoittanut julkisuuteen kunnianhimoisia sähköautotavoitteita, joista kiinni pitäminen voi olla kuitenkin vaikeaa markkinoilla viime aikoina tapahtuneiden muutosten jälkeen. Nyt päivitetyistä suunnitelmistaan kertoi intialaisen Tatan omistama brittiyhtymä Jaguar Land Rover.

Tyyliniekan uusimmat