Mistä on hyvä autonäyttely tehty? Omalla kohdallani voisin todeta, että tärkeintä ovat näyttelytarjonnan monipuolisuus, monipuolisuus ja monipuolisuus. Tämä toteutui oivallisesti Hämeenlinnassa syyskuun viimeisenä viikonloppuna järjestetyn X-treme Motor Show:n tarjonnassa. Hymy oli herkässä, kun saman katon alle mahtuivat niin 60-luvun ambulanssi-Caddy, japanilainen tuningauto kuin 40-luvun sotavehjekin, joista jälkimmäinen valikoitui itsestäänselvyytenä allekirjoittaneen jutun aiheeksi.
Opel Blitz 3,6-6700A 4×4
Kyseessä ei yllättäen ollutkaan aito Karjalan kannasta kyntänyt sotaratsu, sillä Kolmas valtakunta oli ehtinyt romahtaa jo aikoja sitten murusiksi, kun auto vihdoin löysi tiensä kylmään pohjolaan. Kuvien vuosimallin 1943 Opel Blitz 3,6-6700A 4×4 -sotilaskuorma-auton sinivalkoinen tarina alkaa nimittäin vasta vuodesta 1990, jolloin oravannahkakauppojen jäljiltä kuormuri päätyi Suomen kamaralle.
Joskus museoiden on hyvä vaihtaa esineitä ja asioita keskenään, ja tässä tapauksessa saksalaisilla oli tarjota kaupankäynninvälineenä jotain, mikä kotimaassaan saattoi olla tavallisuus, mutta täällä jo silkka harvinaisuus. Autosta tekee mielenkiintoisen sen neliveto-ominaisuus, josta suomalaiset sotilaat saattoivat korkeintaan haaveilla kyntäessään kelirikon mutavelliksi muuttamia metsäteitä. Nelivetomallia valmistettiin Saksassa kiivaiden sotavuosien 1940-44 ajan.
Blitzejä oli Suomen puolustusvoimien käytössä 40-luvun ankarina vuosina useita satoja, mutta yksikään niistä ei raapinut sammalmättäitä kaikilla neljällä tassullaan. Natsiaatteen kannattajat olivat sentään muistaneet taistelutovereitaan joillakin puolitelaversioilla, ja jatkosodan aikana Suomeen saapuneet saksalaiset käyttivät Blitzejä luonnollisesti omien joukkojensa siirtelyyn.
Opelin henkilöautotuotanto laitettiin jäähylle vuonna 1940, ja vauhdikasta salamanimeä kantanut Blitz sai kunnian olla ensimmäisiä standardisoituja sotilaskuorma-automalleja sen tuotannon alettua vuonna 1937. ”Kolmentonnin Blitz” oli ylivoimaisesti suosituin Wehrmachtin käyttämistä kuorma-autoista, ja se olikin käytössä Afrikan kuumuudesta aina Venäjän jäätäviin olosuhteisiin. Mallin eduiksi luettiin mm. erinomainen maastokelpoisuus, luotettavuus ja Opel oli muistanut loppukäyttäjiään myös hyvin organisoidulla varaosahuollolla.
Blitzejä ehdittiin valmistaa kaikkiaan 121 459 kappaletta, joista himoittujen nelivetojen osuus oli 24 981 autoa. Lisäksi puolitelaversioita saatiin suollettua maailmalle noin 4000, ja linja-autojen alustalle tehtyjäkin malleja 9141 yksikköä. Kaiken kukkuraksi myös itse johtotähti joutui auttamaan vähäistä kilpaveljeään tuotannossa omilla tehtaillaan, joissa saatiin kasattua sodan viimeisinä vuosina 1944-45 yhteensä 3500 Blitziä.
Suosittelemme
Auton moottorina toimi kuusisylinterin pannu, jonka iskutilavuus oli 3626 cm3. Heppoja saatiin puristettua 79, ja bensatankkiin kaadettiin nimensä mukaisesti bensiiniä. Kulutus oli varsinkin uudempiin itänaapuriin tekeleisiin nähden suorastaan taloudellinen, sillä menovettä tarvittiin ainoastaan 20 litraa jokaista valloitettua kilometriä kohti. Aivan salaman nopeuksiin ei kuitenkaan ylletty, sillä ajoneuvolla pystyttiin saavuttamaan noin 80 km/t huippunopeus. Omamassaa oli kaksi ja puoli tonnia ja kantavuus riitti 3300 kilogrammaan saakka.
Jos jotain haluaa vielä korostaa mainion autonäyttelyn tunnuspiirteeksi, niin siitä kunnia langetkoon autojen näyttäville ja asianmukaisille rekvisiitoille. Blitz olikin hienolla tavalla saanut luvan esittää Karjalan kannaksella vuonna 1944 tavattua saksalaisen rynnäkköprikaatin 303:n huoltoajoneuvoa.
Prikaatin tarina juontaa juurensa Neuvostoliiton suurhyökkäyksen käynnistyttyä kannaksella 9. kesäkuuta 1944, jolloin marsalkka Mannerheim pyysi Saksalta mm. ilmavoimien tukea ja muuta aseapua. Tilanteen käännyttyä pian kymmenen päivän aikana entistä huonompaan suuntaan pyydettiin Saksalta myös joukkoja taistelemaan idästä tulevia maahantunkeutujia vastaan.
