Monet luulevat, että Neuvostoliiton teillä pyöri vain loputtomasti pelkkiä Volgia, Ladoja, Mosseja ja muita neuvostoimperiumin suuria teknisiä savutuksia kansalaisilleen. Tämä ei sikäli ole kaukana totuudesta, sillä vasta Neuvostoliiton hajoamista edeltävinä vuosina maahan virtasi kansalaisilleen tunnistettavia määriä ulkomailla tuotettuja ajoneuvoja. Eräs poikkeus säännöstä oli jo 40- ja 50-luvuilla muutamina vuosina maahan tuotu monikäyttöinen BMW 340, josta siitäkin saatiin Itä-Saksassa valmistettu EMW-versio.
Joitakin länsiautoja tipahteli maahan vuosikymmenien aikana lähinnä toisia tovereita tasa-arvoisemmalle väelle muun kansanosan tyytyessä Pobedoihin, busseihin ja omiin jalkoihinsa. Etuoikeutettuihin kuuluivat erityisesti diplomaatit, korkea-arvoiset virkamiehet, menestyneet näyttelijät ja laulajat, sekä tietenkin Juri Gagarin kaltaiset suurta kansansuosiota nauttineet julkisuuden henkilöt.
Yllättäen myös tavallinen kansalainen saattoi päästä nauttimaan Neuvostoliiton halutuimmista autoista. Näin saattoi tapahtua, mikäli oli osannut hakeutua virkavallan palvelukseen, sillä miliisi sai käyttöönsä leijonanosan maan ulkomaisista autoista! Nämä autot olivat erityisesti varattu takaa-ajotilanteita varten, joissa karkuun epätoivoisesti yrittävillä neuvostoautoilla ei ollut mahdollisuuden puolikastakaan. Ensimmäisten ulkomaisten autojen joukossa miliisi sai 60-luvun lopulla käyttöönsä amerikkalaisen Ford Galaxie Wagonin, joka oli varustettu lähtömaansa varusteilla, kuten kojelaudan hälytysvaloilla, auton ulkopuolisella mikrofonijärjestelmällä ja ylimääräisillä hakuvaloilla. Voi vain kuvitella sitä käsirysyn määrää, jonka Igorin ja Vladimirin kaltaiset virkaveljet ovat käyneet moisen rattiin hyppäämisestä!
70-luvun alussa neuvostopoliisit saivat käyttöönsä aidon länsi-saksalaisen luxusauton Mercedes-Benz W108:n. Pian tulikin kilpailevan Bemarin vuoro, kun vuonna 1973 BMW järjesti Neuvostoliitossa tämän ensimmäisen autojen myyntinäyttelyn, jonka seurauksena kymmenet BMW:t löysivät turvaamaan ja palvelemaan työn sankareita. BMW jopa suunnitteli vakavissaan kahden tehtaan avaamista Venäjälle tuottaakseen tarpeeksi autoja ja moottoripyöriä paikallisille poliisivoimille. Nämä suunnitelmat kariutuivat, mutta autoja tuli edelleen maahan rajan yli.
Mitä poliisiautojen huippunopeuteen tuli, niin edes laatikkomallin 70-luvun Volga GAZ-24 ei pärjännyt 170 km/t huipuillaan miliisin Bemareille, joilla saavutettiin 200 km/t nopeuksia. Neuvostoliiton poliisilta löytyi jopa vieläkin nopeampia Porsche 911 Targan kaltaisia länsimaisia hapatuksia, tosin vain kaksin kappalein. Ennen suuren itänaapurin romahdusta miliisille tulivat tutuiksi myös Nissanit, Opelit, Audit, Renaultit, Volvot ja Fordit, joten myös Neuvostoliitossa saattoi törmätä länsi-autoihin – usein taustapeilistä vilkkujaan väläytellen!
