Ranskan Elsassissa päämajaansa pitävä Bugatti toimii nykyään VW-konsernin kruununjalokivenä. Brändi edustaa automaailman ehdotonta huippua niin hinnan kuin tekniikankin suhteen, eli Bugattin vanhat perinteet on saatu elvytettyä menestyksekkäästi. Ettore Bugattin perustama merkki nautti tästä statuksesta nimittäin jo 1930-luvulla, jolloin sen mallistoon kuului kilpurien ohella aikansa nopeimpia ja ylellisimpiä katuautoja.
Bugattin tuolloisen valikoiman suosikkina toimi 57-mallisarja, jonka edustajia ehdittiin valmistaa noin 800 kappaletta vuoteen 1940 mennessä. Auton suunnittelusta vastasi pitkälti Ettore Bugattin poika Jean, ja 57-valikoima koostui monesta eri korimallista. Niiden joukkoon lukeutuivat Galibier-niminen neliovinen sedan, Stelvioksi ristitty avomalli, kaksiovinen Ventoux ja Atalanteksi nimetty coupé. Lisäksi tarjolla oli aikansa superauton viittaa kantanut Type 57 SC Atlantic, joka jäi huippuharvinaiseksi.
Atlanticeja valmistettiin nimittäin ainoastaan neljä kappaletta vuosina 1936-1938, ja näistä yksilöistä kolme on edelleen jäljellä. Jos joku niistä tulisi myyntiin, kyseessä olisi todennäköisesti maailman kallein auto. Vaikka Atlantic tehtiin ”tavallisen” 57:n alustalle, sen kori kulki aivan omia polkujaan. Pisaranmuotoinen coupé sai innoituksensa Bugattin muutama vuosi aiemmin esittelemästä Aérolithe-prototyypistä, jona kori oli tehty Electron-nimisestä materiaalista. Se koostui 90-prosenttisesti magnesiumista ja 10-prosenttisesti alumiinista, joten koripaneeleja ei voitu hitsata yhteen herkästi syttyvän magnesiumin vuoksi.
Niinpä Jean Bugatti päätti niitata ne yhteen keskellä autoa kulkevan sauman kohdalta. Tämä piirre säilytettiin myös Atlanticissa, vaikka sen kori naputeltiin kokonaan alumiinista. Atlanticin ovet ulottuivat kattoon asti autoon kulkemisen helpottamiseksi, ja kahden ensimmäisen yksilön ajovalot integroitiin etulokasuojiin. Kahdessa muussa Atlanticissa käytettiin puolestaan erillisiä valoumpioita, jotka nekään eivät onnistuneet pilaamaan muotoilun dramaattista kokonaisvaikutelmaa. Pisaranmuotoinen coupé näytti nopealta jo seistessään paikallaan, ja kyse ei ollut turhasta lupauksesta.
Suosittelemme
Type 57 SC Atlanticia vauhditti nimittäin haluttaessa kompressoriahtimella ryyditetty suora kasi, joka luovutti parhaimmillaan noin 200 hevosvoimaa. Bugatti ylsi niiden turvin yli 200 km/h:n huippunopeuteen, mikä oli lähes käsittämätön lukema muihin aikalaisiinsa verrattuna. Ensimmäinen neljästä Atlanticista valmistui vuonna 1936 brittipankkiiri Victor Rothschildille, ja auto oli siniharmaa. Alustanumerolla 57374 varustettu yksilö luovutettiin uutena ilman mekaanista ahdinta, ja se tunnetaan edelleen Rothschildin autona.
Kolmas Atlantic sai puolestaan 57473-alustanumeron, ja se meni lokakuussa 1936 ranskalaiselle Jacques Holzschuhille. Tällä yksilöllä oli kova kohtalo, koska Bugattin toinen omistaja jäi autollaan junan alle 1950-luvulla ja sai onnettomuudessa surmansa yhdessä rakastajattarensa kanssa. Täydeksi raadoksi muuttuneen Atlanticin tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän, koska se parsittiin kasaan vuosikymmeniä myöhemmin ja entisöitiin tämän jälkeen entiseen loistoonsa. Auton alkuperäistä moottoria ei kuitenkaan saatu enää hyödynnettyä.
Neljäs Atlantic myytiin uutena, eli toukokuussa 1938 brittiläiselle R.B.Popelle. Popen Atlanticina tunnettu yksilö sai alustanumeron 57591, ja auto oli alun perin kirkkaan sininen. Nykyään se on musta, ja Bugatti on kuulunut jo monen vuosikymmenen ajan muotikeisari Ralph Laurenin klassikkokokoelmaan. Jäljelle jää enää toinen valmistunut Atlantic, joka maalattiin uutena mustaksi. Sitä ei myyty eteenpäin, koska Jean Bugatti piti tämän yksilön itsellään. Alustanumeron 57453 saanut auto oli ainoastaan Bugattin ja hänen muutaman ystävänsä henkilökohtaisessa käytössä. Atlanticia hyödynnettiin myös mainoskuvauksissa ja autonäyttelyissä vuoteen 1938 asti, jolloin se katosi jäljettömiin.
Tiedossa ei ole vieläkään, myikö Jean Bugatti autonsa vai siirrettiinkö se esimerkiksi turvaan Elsassin valloittaneiden saksalaisjoukkojen tieltä. Atlantic olisi nykyään yli 100 miljoonan euron arvoinen, joten sen katoaminen on yksi autohistorian suurista arvoituksista. Bugatti on viime päivinä julkaissut monia tiedotteita kadonneen Atlanticin tiimoilta, ja Geneven autonäyttely lähestyy kovaa vauhtia. Hyperautovalmistaja on huhujen mukaan esittelemässä Sveitsin maaperällä maailman kalleimman uuden auton, joten jäämme jännityksellä odottamaan, miten kadonneen Atlanticin tarina liittyy tähän.
