Mercedes-Benz SL kuuluu Stuttgartin tähtimerkin pitkäikäisimpiin mallisarjoihin. Alkuvaiheessa tarjolla olivat aikansa superautoluokkaan kurkottanut 300 SL ja paljon maanläheisempi nelisylinterinen 190 SL, jotka korvattiin yhdellä mallilla keväällä 1963.
Maaliskuussa 1963 järjestetyssä Geneven autonäyttelyssä päivänvalon näki täysin uusi SL, joka tunnettiin tehtaan sisäisellä W113-koodinimellä. Tämän sukupolven myötä SL löysi markkinoilta oman sporttisten luksusavojen lokeronsa, josta pidettiin kiinni vuosikymmeniä myös seuraajamallien kohdalla. Lisäksi W113 oli käänteentekevä turvallisuutensa osalta.
SL:n pohjalevy oli peräisin vuonna 1959 debytoineesta W111:stä, eli nykyisen S-luokan suorasta edeltäjästä. Pohjalevyä kuitenkin lyhennettiin ja vahvistettiin avomallista urheiluautoa varten, ja myös SL:ssä oli W111:n kaltaiset kokoonpainuvat törmäysvyöhykkeet sekä edessä että takana. W113 sai kunnian olla maailman ensimmäinen urheiluauto, jossa oli tämä myöhemmin kaikkiin autoihin levinnyt korirakenne.
Tämän sukupolven SL jäi autohistoriaan myös muotoilullaan, josta auton lempinimikin tulee. Korin vähäeleiset linjat olivat peräisin saksalaisen Friedrich Geigerin kynästä, mutta lisävarusteena tarjotun kovan katon muodoista vastasi ranskalainen Paul Bracq. Katon yläpinnasta tehtiin kovera rakenteen tukevoittamiseksi, ja pian autoa alettiinkin kutsua pagoda-kattoiseksi aasialaisten temppelien herättämien mielleyhtymien mukaan.
W113 pysyi tuotannossa vuoteen 1971 saakka, jolloin ”pagodoita” oli valmistettu tarkalleen 48 912 yksilöä. Alkuvuosina tarjolla oli ainoastaan 150-heppaisella 2,3-litraisella suoralla kuutosella varustettu 230 SL, ja keväällä 1967 esiteltiin vain vuoden ajan valmistettu 250 SL. Siinä oli edelleen sama teholukema, mutta vääntö kasvoi suuremman iskutilavuuden myötä. Kolmas versio oli vuodelle 1968 lanseerattu 280 SL, josta tuli suosituin W113.
280 SL:n M130-koodinimellä tunnettu suora kuutonen tuotti 170 hevosvoimaa, joiden turvin luksushenkinen avosportti kiihtyi nollasta sataan yhdeksässä sekunnissa ja ylsi 200 km/h:n huippunopeuteen. Vaikka suurin osa pagoda-kattoisista SL:istä on viettänyt elämänsä lähinnä rantabulevardeja kruisaillessa, autolla oli ansionsa myös moottoriurheilun puolella. Eugen Böhringer ja Klaus Kaiser voittivat 230 SL:llä heti auton debyyttivuonna 1963 yli 5000 kilometrin mittaisen Spa-Sofia-Liège-rallin, ja seuraavana vuotena saaliiksi tuli kolmostila jälleen 230 SL:n ratissa.
