Ford Mustangin lanseerauksella vuonna 1964 oli kauaskantoisia seurauksia. Poniautoluokan pioneeri sai jo pari vuotta myöhemmin kovan kilpailijan Chevrolet Camarosta, ja Atlantin toisella puolella hippaset jatkuivat Ford Caprin sekä Opel Mantan välillä.
Ford päätti soveltaa Mustangin menestysreseptiä Euroopan oloihin, ja niinpä tammikuussa 1969 päivänvalon näki Cortinan perustekniikka hyödyntänyt Capri. GM ei halunnut jäädä täkäläisilläkään markkinoilla seuraamaan sivusta, joten Opel kehitti pikavauhtia Mantan Caprin pahimmaksi kilpailijaksi. Kaksiovinen coupé esiteltiin syyskuussa 1970, kun taas auton teknisenä pohjana toiminut A-korinen Ascona lanseerattiin vasta muutamaa kuukautta myöhemmin.
Manta saa kiittää nimestään maailmankuulua merentutkija Jacques Cousteauta. Auton muotoilija oli nimittäin jonkin aikaa merillä Cousteaun seurassa, jolloin Opelin coupé päätettiin nimetä mantarauskun mukaan. Eläinten mukaan ristityt autot olivat tuolloin kovassa huudossa, minkä esimerkiksi Ford Mustangin ja Chevrolet Corvette Stingrayn menestys jenkkimarkkinoilla osoitti. Niinpä petokala tuntui enemmän kuin sopivalta nimeltä eurooppalaiselle poniautolle.
Koska A-korin Manta jakoi perusrakenteensa Asconan kanssa, myös moottorivalikoima oli pääosin samaa perua. Alkuvaiheessa voimanlähteenä palveli 68-heppainen 1,6-litrainen nelonen, mutta hieman myöhemmin valikoima laajeni 80- ja 90-heppaisilla voimanlähteillä sekä vain 60-hevosvoimaisella ja 1,2-litraisella peruskoneella. Kukkulan kuninkaana hääri ruiskumoottorilla varustettu GT/E, josta irtosi 105 pollea. A-koppaisesta Mantasta tuotiin markkinoille myös ylellisempi Berlinetta-versio sekä lukuisia erikoismalleja, joista viimeiseksi jäi vuoden 1975 Black Magic.
Suosittelemme
Hienointa autossa oli kuitenkin muotoilu. Takavetoisen coupén haikeula ja Ferrari 250 GT Lussosta inspiraationsa saanut perä toivat maailmanluokan GT-tyyliä tavallisen autoilijan ulottuville. 1970-luvun puolessavälissä linjat alkoivat kuitenkin näyttää jo hieman vanhentuneilta, ja niinpä vuonna 1975 estradille astui kulmikkaampi Manta B. Sen muodoissa oli nähtävissä yhtymäkohtia samoihin aikoihin esitellyn Chevrolet Monzan kanssa, ja perusrakenne jaettiin tällä kertaa toisen sukupolven Asconan kanssa.
Ascona siirtyi etuvetoon jo 1980-luvun alussa, mutta B-korin Manta sai porskuttaa Opelin mallivalikoimassa takavedon voimin vuoteen 1988 asti. Suurin osa B-Mantoistakin myytiin varsin maanläheisellä tekniikalla, mutta autofanien verkkokalvoille ovat piirtyneet etenkin 110-heppainen GSi sekä tietenkin ralliauton luokittelumalleina palvellut 400. B-ryhmän rallitykeissä oli parhaimmillaan yli 300 hevosvoimaa, ja kuskeina nähtiin Ari Vatasen ja Henri Toivosen kaltaisia nimimiehiä.
Nelivetoiset kilpailijat jättivät kuitenkin melko pian Mantat jalkoihinsa, ja siviilipuolellakin takavedon loppu lähestyi vääjäämättä. Mantan seuraajaksi esiteltiin syksyllä 1989 Frankfurtin autonäyttelyssä lanseerattu Opel Calibra, joka tehtiin jo etuvetoisen Vectran pohjalta. Calibrakin oli kuitenkin kaunislinjainen coupé, jollaisista voidaan vain haaveilla Opelin nykymallistossa.
