Suomalaisten kiinnostus kelloja kohtaan on kasvanut viimeisten vuosien aikana merkittävästi, joka on näkynyt positiivisesti myös uusien blogien ja yhteisöjen muodostumisena. Yksi aktiivisimmista on Facebookissa toimiva Horologia-ryhmä, jonka taustahenkilöt saimme haastatteluun. Pidemmittä puheitta, annetaan herrojen kertoa…

Kertokaa Horologiasta, kenelle se on tarkoitettu?

Horologia Fb-ryhmä on Tomi Niemenmaan perustama ja tarkoitettu kaikille kelloista – erityisesti mekaanisista rannekelloista – kiinnostuneille. Ryhmän tarkoituksena on tuoda esille jäsenten nähtäväksi erilaisia kelloja laidasta laitaan, ei kuitenkaan “pelkästään” mekaanisia, vaikka suurin osa julkaisuista näihin liittyykin. Ryhmän ylläpidossa ovat aktiivisesti mukana myös René Salvisberg ja Teemu Frösen.

Horologian René (vasemmalla) ja Tomi.
Horologian René (vasemmalla) ja Tomi.

Horologia-ryhmä tarjoaa kelloharrastajille paikan, josta jokainen voi pyytää apua tai lisätietoa kelloaiheisiin ongelmiin tai mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Ryhmästä saa myös hyviä vinkkejä uusista toimijoista, joilla on harrastukseen liittyvää kiinnostavaa tarjontaa.

Myös kello-ja tarvikekauppiaat kuten Kellokonttori/Sami, Sepän Viisari/Jussi, Punavuoren Ranneke/Lee, ja monet muut ovat tervetulleita kertomaan tuotteistaan ja tuomaan niitä kaikkien nähtäville. Tämän törmäyttämisen avulla tuemme kotimaisten yrittäjien toimintaa tavalla, joka palvelee myös harrastajia.

Kelloja tarvitaan monenlaisiin tarkoituksiin.
Kelloja tarvitaan monenlaisiin tarkoituksiin.

Horologia on lähtökohtaisesti harrastajalähtöinen, tarkkaan moderoitu keskusteluryhmä. Ryhmä pyrkii säilyttämään hyvän ja leppoisan keskustelutunnelman erilaisista taustoista tulevien kelloista kiinnostuneiden henkilöiden välillä. Ryhmän perusfilosofia on panostaa määrän sijasta laatuun niin käyttäjien kuin sisällönkin osalta.


MAINOS, ARTIKKELI JATKUU ALLA


Ryhmän ylläpito on tiivis ja yhtenäinen – yhdensuuntaiset visiot ryhmän kehittämisestä ovat tehneet moderoinnin selkeäksi ja helpoksi. Ylläpito käy kulissien takana melko säntillistä vuorovaikutusta, jolla pyrimme takamaan erinomainen keskustelutunnelman kelloista kiinnostuneiden herrasmiesten ja -naisten välillä.

Millaisia kelloharrastajia olette? Mistä olette saaneet kipinän?

Teemu:

Itse olen hankkinut ensimmäisen kelloni ( Seiko Quartz) muistaakseni -86/-87 tienaamillani kesätyörahoilla. tämä on edelleen tallessa ja myös käyntikelpoinen. Ensimmäisen mekaanisen kellon hankin myöhemmin, -90 luvun alkupuolella. Jonkinlainen sysäys syvällisempään perehtymiseen oli 30-v lahjaksi äidiltäni saama isoisäni lähes 100-vuotias taskukello, joka oli täysin toimintakuntoinen.

Horologian Teemu.
Horologian Teemu.

Kellomäärä sekä myös tietoisuus lisääntyi hiljalleen vuosien varrella 2000-luvun alusta eteenpäin, mutta ehkä voisi sanoa että  lopullinen “niitti” oli hyvän ystäväni Joona Vuorenpään vuonna 2011 julkaistu Kellomies-kirja joka lienee jokaisen kelloharrastajan perusteos.

Horologia-Teemu-kellokoira

Kellojen hankinnassa olen nykyisin valikoivampi ja keskityn laatuun koneiston, käytettyjen materiaalien sekä viimeistelyn osalta, en niinkään tiettyyn merkkiin. En myöskään halua keskittyä pelkästään tietyn tyylilajin kelloihin(diverit, chronot jne), vaan sellaisiin jotka täyttävät edellä mainitut kriteerit – ja jotka miellyttävät omaa silmääni myös ulkoisesti.

Tomi:

Ensimmäinen kelloni oli 80/90-lukujen taitteen klassikko – ana-digi Citizen. Sitä käytin ala-asteikäisenä. Jossain kohtaa yläasteelle siirryttyäni löysin koulumatkalla Citizenin Pro Diver -quartz-sukeltajankellon, ja käytin sitä aina 21-vuotiaaksi asti. Armeijasta päästyäni Citizen jäi kaappiin pölyttymään, enkä käyttänyt rannekelloa lähes kymmeneen vuoteen.

30-vuotissyntymäpäiväni lähestyessä aloin potemaan orastavaa kellokuumetta. Tämä lienee joku miehistymisprosessin oleellinen vaihe, sillä todella moni tuntuu löytävän biologisen kellonsa juuri tässä iässä. Ensimmäinen “oikea” kelloni oli Tag Heuer Aquaracer Grande Date Chronograph. Vuosi tämän jälkeen havaitsin omistavani kymmenkunta mekaanista kelloa.

Holorogia-Longines

Luch

Omat kelloni edustavat pääsääntöisesti edullisemman pään automaattikoneistoisten osastoa, vaikka mukana onkin pari manuaalivetoista ja yksi kvartsikin. Kelloharrastajana olen avoin ja pyrin pitämään kellolaatikkoni monipuolisena. Vaihtelen kellojeni rannekkeita hyvinkin aktiivisesti, ja koenkin että se on kelloharrastuksen suola. Pienillä muutoksilla saa ihmeitä aikaan.

En kuitenkaan koe olevani kelloharrastajana vielä kokonainen, sillä en jostain kumman syystä omista Kellomies-kirjaa. Seuraava kelloaiheinen hankintani voisi hyvinkin olla se.

René:

Ensimmäisen rannekelloni sain äidiltäni koulun alkamisen kunniaksi 80-luvun puolivälissä. Kyseessä on Leijonan kvartsikello, jonka takakantta koristavat nimikirjaimeni sekä vuosiluku 1986. Varsinainen heräämiseni kelloharrastukseen on helppoa ajoittaa kesään 2009, jolloin Lapin vaelluksen aikana kaverin ranteessa oleva Omega Seamaster herätti kiinnostukseni. Kaveri perehdytti minut mekaanisten rannekellojen maailmaan tuon reissun aikana.

Horologia-Rene-Certina

Kuin kohtalon oikusta lähdin pari päivää vaelluksen jälkeen lomalle synnyinmaahani Sveitsiin, josta palasin takaisin ranteessa uutuuttaan kimalteleva TAG Heuer Aquaracer day date -kronografi, jonka ostin itselleni sopivasti 30-vuotislahjaksi. Vielä saman syksyn aikana “täydensin” alkavaa kokoelmaani Longinesin Master-sarjan kronografilla. Sen jälkeen kellolaatikkoon on tullut monta tulokasta lisää, ja tällä hetkellä ranteessa liikkuukin tasaisesti 6-7 käyttökelloa.

Horologia-Rene-Tissot

Kellojen maailmassa minua kiehtovat ennen kaikkea traditiot, tarinat sekä historia. Perusperiaatteiltaan käytännössä satoja vuosia vanha tekniikka jyllää edelleen modernin ihmisen ranteessa, muutaman sentin kokoisessa metallikuoressa. Mekaaninen rannekello seisoo kuin vanha tammi muovisen kertakäyttökulttuurin keskellä. Sen juuret ovat niin syvällä, etteivät edes kvartsikriisi ja modernit älykellot kykene sitä kaatamaan.

Tykkään monella tapaa vaalia vanhaa, ja olen mm. huollattanut sekä vaarini että isäni mekaaniset rannekellot, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin aivan priimakuntoon. Mekaaninen rannekello ei ole pelkästään tekninen ja esteettinen taidonnäyte, vaan mielestäni se sisältää myös filosofisen viestin. Traditionaalisuuden ja hienomekaniikan voittoa halpaelektroniikan kyllästämässä maailmassa.

Miltä suomalainen kellokulttuuri tänä päivänä näyttää? Mistä luulette sen johtuvan?

Teemu:

Kellokulttuuri on selvästi kasvanut Kellomies-kirjan markkinoille tulon jälkeen, osin sen saamasta julkisuudesta ja myös Joonan hyvin erinomaisesta työstä Kelloseppäliiton puheenjohtajana pyrkien edistämään tietoisuutta kelloista sekä maailman parhaimmistoon kuuluvasta kelloseppäkoulusta Tapiolassa.

Horologia-Teemu-ElPrimero

Varmasti osansa on myös sillä että ihmiset jotka hankkivat mekaanisen kellon, haluavat käyttöönsä oikean kellon josta katsoa aikaa, ei pelkästään sitä että aika katsotaan kännykästä. Uskon myös, että osalle on merkitystä sillä, että kyse ei ole kertakulutushyödykkeestä vaan kestävästä ja pitkä-ikäisestä hankinnasta – kello edustaa parhaassa tapauksessa sukupolvelta toiselle siirtyvää muistoa kaikkine tarinoineen ja vaiheineen.

Tomi:

Olen seurannut skeneä aktiivisesti noin kaksi vuotta, ja jo tässä ajassa olen havainnut että harrastajamäärien kasvu on räjähdysmäistä. Alan harrastajapiireistä on syntynyt useita yrityksiä – ja se on pelkästään positiivinen asia. Viime vuosikymmeninä rummutettu kertakäyttökulttuuri alkaa ehkä vihdoin väistyä, ja erityisesti nuorempi sukupolvi alkaa arvostamaan entistä enemmän kestävämpiä ratkaisuja, kuten mekaanisia kelloja.

Horologia-Omega-Seamaster

René:

Suomalaisen kellokulttuurin nousu ja kasvu kulkee käsi kädessä sosiaalisen median kasvun kanssa. Esimerkiksi juuri Facebook tarjoaa pienehkössä mittakaavassa varsin käytännöllisen alustan kelloista kiinnostuneiden vuorovaikutukselle.

On kaikkien etu jos suomalaiset kelloharrastajat saavat vihdoin tietoa ja mahdollisuuden verkostoitua toistensa kanssa omalla kielellään sekä omalla nimellään. Myös internetin lieveilmiöt pysyvät paremmin hallinnassa, kun käyttäjät toimivat omien nimiensä eivätkä nimimerkkien takaa. Tämä on edesauttanut suomalaisen kellokulttuurin kehitystä aidon verkostoitumisen muodossa.

Horologia-Rene-Rolle

Joona Vuorenpään kirjoittamaa Kellomies-kirjaa ei voi tässä yhteydessä liikaa ylistää, onhan kyseessä sen tason kulttuuriteko koko alaa kohtaan. Sisällöltään täysin suvereeni opus on tarjonnut myös itselleni todella paljon, ja syventänyt kellointoani aivan uudelle tasolle. Kyseessä on aivan ehdottomasti pakkohankinta kaikille suomalaisille kelloista kiinnostuneille.

Jos teidän pitäisi valita kolme kelloa, niin mitkä kolme ne olisivat?

Teemu:

Jos tähän saisi valita vapaasti hinnasta riippumatta niin seuraavat täyttävät itselleni ultimate- graalin määritelmät :

1. Voutilainen Tourbillon, Kari Voutilaisen tinkimättömyys kellojen valmistuksessa on todella arvostettavaa, Rovaniemeltä lähtöisin, Espoon  kelloseppäkoulusta maailman huipulle kapealla ja erittäin vaativalla alalla. Täydellisyyden tavoittelu, omat koneistot sekä tinkimätön käsityön laatu ja valmistus alusta loppuun.

2. Patek Philippe 5208P Grand Complications, jokin tässä harmaa/platina-yhdistelmässä vetoaa suunnattomasti. Lisäksi koneisto joka sisältää käsittämättömät 701 osaa. Perpetual calendar, päivä/yö+kuunkierto+ muut komplikaatiot, vaatii uskomatonta osaamista valmistaa moinen laite.

3. Audemars Piquet 26560IO.OO.D002CA.01, poikkeaa täysin edellisistä koska kuvien perusteella tästä ei osaa sanoa onko se upea vai aivan järkyttävä.

Koska yllämainitut ovat kuitenkin haaveilua, realistisempia hankintoja tulevaisuudessa voisivat olla esim.  Lange 1 mikäli hyvä yksilö jossain vaiheessa löytyykään, sekä Omega New Snoopy (Speedmaster Apollo 13 Silver Snoopy Award LE 1970pcs). Miksei myöskin jossain vaiheessa VC Overseas Chrono olisi mainio lisä.

Tomi:

Jos saisin vapaasti valita, niin korkealla todennäköisyydellä mukaan lähtisi Patek Philippen Nautilus -sarjan kello. Se on kuitenkin sellaisessa hintaluokassa, että ihan vielä ei kannata alkaa hengitystä pidättämään hankintaa odottaessa. Niin sanotun pitkän ajan ostoslistani kärkisijaa on miehittänyt jo pitkän aikaa Panerai PAM372. Hieman lyhyemmän listan kärkipäässä on Tag Heuer Monaco “Steve McQueen”. Kaikki kolme ovat hyvin erilaisia kelloja, joka kuvastaa hyvin sitä miten monimuotoista kellofiilistely voi olla.

René:

Koska minulle rannekello on ideaalitasolla ennen kaikkea tarina, vastaisin tähän kysymykseen mieluiten: 1) Vaarini vintage Certina 2) Isäni vintage Tissot 3) Ensimmäinen itse ostamani Rolex. Mutta koska tässä ilmeisesti kysytään tiettyä merkkiä ja mallia, vastaan että ehdottomasti joku Patek Philippen Nautilus-sarjan kello. Jo kuvan näkeminen sellaisesta saa minut hiljentymään tuon esteettisen täydellisyyden äärellä.

Myös 60-luvun Rolex Submariner tai saman ikäluokan Blancpain Fifty Fathoms -sukelluskello olisi upeaa omistaa. Realistisemmalla tasolla ihan perus moderni Rolex Submariner on pitkäaikaisella hankintalistalla. Myös IWC:n Ingenieur-mallistosta saattaisi löytyä yksi seuraavista kelloistani: Ingenieur kelloissa yhdistyy Gerald Gentan ajaton muotoilu, arvostamani eleetön työkalumaisuus sekä realistinen hintaluokka.

Jos pieni haihattelu vielä sallitaan, niin aivan mahtavaa olisi omistaa joku 40-luvun pilottikello, joka olisi todistetusti osallistunut johonkin toisen maailmansodan ilmataisteluun! Tai miksei myös Vietnamin sodan läpikäynyt Seiko 5.

Miten suhtaudutte kaupallisuuteen? Mitä hyvää ja mitä haasteita siinä näette?

Positiivisesti, kunhan puhutaan harrastusta palvelevasta kaupallisuudesta, eikä kaupallisuutta palvelevasta harrastuksesta. Kaikki mikä lisää tietoisuutta tarjolla olevista kelloista, tarvikkeista ja muista oheistuotteista on positiivinen asia. Ja myös helpottaa siltä osin ettei jokaisen tarvitse etsiä erikseen tietoa netin tms avulla vaan se on helposti nähtävillä.

Horologia Fb-sivuilla kauppiaat hoitavat mainontaa varsin diskreetisti hyvän maun rajoissa eikä noita ole tietääkseni millään tavoin koettu spämmiksi. Se menee jo yli alkuperäisen ajatuksen millainen alusta halutaan saada aikaiseksi. Haasteena nimenomaan lienee se ettei harrastajayhteisöjä aleta käyttää pelkästään mainoskanavana.

Horologia-Teemu-Stepa

Toki ylläpito voi vaikuttaa asiaan ja rajoittaa mahdollisesti häiritsevää mainontaa. Kuten olemme huomanneet, Samin ja Jussin rannekuvat kelloista jotka ovat myös myynnissä, ovat erinomainen lisä ja luo kaikille tilaisuuden nähdä kalustoa jota ei muuten tässä maassa juurikaan olisi nähtävillä.

Kiitos haastattelusta.


JÄTÄ VASTAUS