Forssan 38th Pick-Nick tarjoili Pilvenmäellä täyden kattauksen klassikkoautoja

Parin vuoden tauon jälkeen 38th Forssan Pick-Nick tarjoili juuri sitä mistä tapahtuma tunnetaan – kosolti silmän ruokaa ja leppoista meininkiä aamu kuudesta alkaen.

Keskipäivän aikaan Pilvenmäen legendaarinen ravirata oli jo lähes täpötäysi harrasteajoneuvoista. Katseltavaa ja tutkittavaa riitti tapahtumassa niin paljon ettei kaikkia ajoneuvoja ehtinyt edes näkemään. Orastavaa sateen uhkaa oli ennustettu iltapäivästä ja se pääsikin yllättämään palkintojen jaon aikaan. Osa palkintopokaaleistakin ehti täyttyä sateen jumalien juomista ennen pääsyään voittajien hyppysiin. Palkinnot saatiin kuitenkin lopulta jaettua rankempien kuurojen tauottua sinnikkäimpien katselijoiden jäädessä odottelemaan sateeseen ilman sateenvarjoja.

Citroen 7C Berline Traction Avant 1937

Aamusella jo yhdeksän aikoihin paikalle saapunut Kari Kettunen Urjalasta ajeli tapahtumaan klassisella kaappariovisella Citroenilla Urjalasta. Auton historiasta tiedetään sen tulleen Suomeen 18.5.1937 Korpivaaran toimesta, jonka jälkeen se myytiin Turkuun Kelhu & Lidholmille. Auton osti tuolloin Hilja Jäärnes, joka omisti sen vuoteen -46. Tämän jälkeen turkistarhaaja Eino Kujala osti ja rekisteröi sitikan pakettiautoksi 1946. Vuoden päästä se kuitenkin rekisteröitiin uudestaan henkilöautoksi. 50-luvulla auto ehti olla Tj.Kari Nikanderin omistuksessa ennen kuin se poistettiin rekisteristä 1982. Parikymmentä vuotta sitten Kari Kettunen hankki auton entisöidäkseen sen. Projektissa vierähti nelisen vuotta ja valmistuttuaan vuonna 2020 se palkittiin Olavi Sallinen entisöintipalkinnolla.

Edistyksellisistä keksinnöistään tunnettu merkki pääsi parrasvaloihin viimeistään 1950-luvulla esitellyn DSmallinsa ansiosta. Ranskalaiset olivat kuitenkin jo 1930-luvun loppuun mennessä perehtyneet tekniikan saloihin siinä määrin, että kyseisissä Traction Avanteissa oli muun muassa hammastanko-ohjaus, kansiventtiilimoottori, synkronoitu manuaalilaatikko kolmella vaihteella, itsekantava kori sekä nesteiskunvaimentimet. Jo tätä ennen, ensimmäisissä 1934 esitellyissä malleissa oli etuveto sekä erillisjousitus jokaiselle pyörälle. Vaikkakin Auto Union ja pari muuta valmistajaa olivat myös tehneet etuvetoisia ja erillisjousitettuja malleja, oli Citroenin Traction Avant ensimmäinen massatuotantomalli, josta keksinnöt löytyivät.

Suosittelemme

– Ranskassa valmistetut autot varusteltiin Tanskassa ja Suomeen tulleisiin malleihin lisättiin lämmityslaitteet. Tiedossa on, että samaa mallia on satakunta kappaletta rekisterissä, mutta niistä vain pari kappaletta 30-luvulla valmistettuja, kertoo Kari Kettunen

Volkswagen Bonito 1967-85

Volkkarin vähemmän tunnettuun malliin ei ihan joka vuosi törmää maassamme, joten olikin oiva hetki jututtaa auton omistajan kaarinalaisen Matti Nurmen tarinaa menopelistään. -Bonito on oma mallinsa volkkarin historian kirjoissa. Tämä malli on rakennettu kasaan Raumalla, josta se päätyi erään tallin taakse kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Meillä auto on ollut nelisen vuotta, kertoo Matti Nurmi. Omaksi mallikseen Bonito on muovautunut suunnittelemalla lasikuituinen kori kuplan rungon päälle.

Idea sai alkunsa saksalaisen Jörgfrieder Kuhnlen saatua päähänsä alkaa työstämään lasikuituisia muotteja 1966 Kaliforniassa. Pian hän muutti firmansa Saksaan keskittyen autoteollisuuteen. Firman urheilullisimpia malleja olivat Aztec GT, Bonanza GT sekä Bonito. Turvallisuus säädösten tiukkenemisen vuoksi 70-luvun lopulla mallien tuotanto lopetettiin. Tuohon mennessä noin 1000 lasikuitu koripakettia oli saatu myytyä, joista Matti Nurmen kappale on yksi Suomeen saapuneista.

Ford Galaxie 500 Convertible 1967

Kelien muututtua sunnuntai kruisailuun sopivaksi päätti Janne Pälvimäki Hämeenkyröstä lähteä ajelemaan Pick-Nickiin vuoden 1967 Ford Galaxie 500 Convertiblellään.

-Hommasin tämän avomallin 2016 Arizonasta eräältä keräilijältä kun rättikattoa ei minulla aikaisemmin ole ollut, Ford faniksi tunnustautuva Janne Pälvimäki kertoo. Ford oli sen saavuttua Suomeen hyvässä kunnossa, kaikki pisteosat olivat mukana ja maali ikänsä puolesta ok, ainoastaan vanteet Pälvimäki on vaihtanut. -Etsin viisipuolaisia vanteita, mutta en osannut päättää ja päädyin ebaystä löytämiini Halibrand tyylisiin. Aikaisemmin minulla on ollut -61 Thunderbird, jossa on hyvin pitkälti sama tekniikka kuin Galaxiessa.

Thunderbird oli Ford malliston kalleimpia eikä siinä kromia ja nahan käyttöä oltu säästelty tehtaalta tullessaan. Galaxiessa taasen nahat olivat vaihtuneet vinyyliin ja muoviin. Kyllä 390 kuutiotuumaisen turvin ehtii paikasta toiseen tarvittaessa, 5000 kilometriä kesässä ajeleva Janne Pälvimäki
kertoo.

 

Chevrolet Bel Air Nomad 1957

Hämeenlinnalainen Janne Vuola hankki Bel Airinsa jo vuonna 1990 projektikuntoisena Amerikasta. – Osia puuttui ja olihan siinä mätääkin havaittavissa, eikä tiettyjä Nomadiin liittyviä osia löytänyt ihan helposti siihen aikaan. Sain mätähommat tehtyä -91 vuoden aikana, mutta muutto toiselle paikkakunnalle opiskeluiden vuoksi venytti projektia.

Projekti venyi melkein parikymmentävuotta ennen kuin sain hommattua autolle tallin Hämeenlinnasta ja pääsin kunnolla kunnostamaan sitä. Runko oli moitteettomassa kunnossa, pohjassa muutama korjailtava reikä oli täytettävä ja kynnyskoteloissa samaten hieman löytyi työstettävää. Parisen vuotta projekti kesti ja 2010 auto valmistui nykyiseen kuosiin, kertoo auton vaiheista Janne Vuola.

Janne Vuola kertoo Nomadissaan olevan alkuperäinen väri, lisäksi sitä on hieman madallettu alkuperäisestä. -Hankkiessani auton se oli harmaassa pohjamaalissa ja ilmeisesti meksikaanit olivat kustomoineet sitä, sillä etukyljissä oli Buickin portholet pystyssä ja sisustus oli musta tucknroll tyylinen.

Bel Air Nomad oli Chevroletin kallein malli Corvetten ohella vuonna 1957. Siitä löytyi vakiovarusteina muun muassa ohjaus- ja jarrutehostin ja lisävarusteina sai sävylasit. Erona perusmallin Wagoneihin olivat myös pilarittomat ovenkarmit. Nomadia markkinoitiin ns.halo-mallina Wagon mallien ohessa sen keksinnöllisyyksien ansiosta. Täysin uudentyyppisen katon muotoilun ja kaksiovisuuden myötä mallin markkinoinnissa käytettiin myös ”sport wagon” ja ”dream car” lisänimiä.

Moottorivaihtoehtoina Nomad mallistossa tarjoiltiin vuosina 1955-57 kahta veekasia, joista molemmat nelilitraisia pikkulohkoisia 265 ja 283. Vaihteistoissa oli valinnanvaraa kolmevaihteinen manuaali tai kaksi tai kolmevaihteinen automaatti. Mallin valmistusmääristä vuonna 1957 löytyy erinäisiä lukuja, mutta todellisuus asettuu 6000-8000 kpl väliin. Vähäisen valmistusmäärän vuoksi Nomad on yksi halutuimmista keräilykohteista.

 

 

Forssan 38th Pick-Nick kuvagalleria:

Kuvat: Niko Jaatinen

Lue lisää