Esittelyssä kelloharrastaja on juttusarja, jossa tutustumme suomalaisiin kelloharrastajiin. He kertovat itsestään, mistä oma harrastuneisuus on saanut alkunsa, unelmiensa kelloista, ja ajatuksistaan miten he kelloharrastamisen kokevat ja näkevät.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

Olen Elina Valtatie, pieni ja harmiton kelloharrastaja. Päivätyöni teen kirjanpitäjänä suuressa maansiirtokoneita, nostureita ja muita laitteita maahantuovassa yrityksessä. Iltaisin ja viikonloppuisin puuhailen avopuolisoni kanssa yhteisen yrityksemme PVR Punavuoren Ranneke Oy:n parissa.

Elina Valtatie on kelloharrastaja.
Elina Valtatie on kelloharrastaja.

Kuinka päädyit kelloharrastajaksi?

Avopuolisoni tartutti kellointoilun, kun hankki itselleen 30-vuotiskellon ja alkoi aivopesemään minua kellojutuilla. En oikeastaan osaa sanoa tarkemmin. Tuli vain tarve hankkia itsellekin kello. Ensin piti tosiaan hankkia vain yksi kello, jota voin sitten käyttää seuraavat 10 vuotta. Puolen vuoden päästä tarvitsinkin jo toisen kellon, ja sitä rataa.


MAINOS, ARTIKKELI JATKUU ALLA


Nykyään tulee myös aina vilkuiltua ihmisten ranteita, että mitä hienoa siellä olisi. Tietenkin myös PVR:n kautta on tullut tutustuttua kelloihin ja rannekkeisiin. Tässä on myös sellainen hauska juttu, että muutamia vuosia sitten en vielä tiennyt, että rannekelloon voi vaihtaa rannekkeen, ja nyt omistan puolet kellonrannekkeita myyvästä yrityksestä 🙂

Mikä kelloissa on parasta?

Niiden monipuolisuus. Sen lisäksi että rannekellosta näkee ajan, se on myös tyylikäs ja usein persoonallinen asuste. Lisäksi minua ihmetyttää mekaanisten kellojen koneistot. Ne kaikki pienet osat jotka siellä liikkuvat, ovat hypnoottisia. Mielestäni on myös jotenkin uskomatonta, että mekaaniset kellot käyvät ja pysyvät ajassa, puhumattakaan muista ominaisuuksista, kuten esimerkiksi ikuisista kalentereista ja monen päällekkäisen ajanoton mahdollistavista kronografeista.

Rannekellot ovat myös tosi kauniita valokuvauksen kohteita. Niitä voi unohtua valokuvaamaan helposti pariksi tunniksi.

Millainen kellokokoelma sinulla on tällä hetkellä?

Tällä hetkellä minulla on oikeastaan vain kaksi kelloa käytössä. Myin juuri ensimmäisen kelloni, Tag Heuer Aquaracerin, joten minulle jäi manuaalivetoinen Glashütte ja Seiko SNXS77.

Glashütte.
Glashütte.

Tuon Glashütten ostin Kellofoorumin kautta toiselta kelloharrastajalta. Kello on valmistettu Itä-Saksassa ja kyseessä on sama pulju joka nykyään käyttää nimeä Glashütte Original. Kyseinen kello viihtyy ranteessani ehdottomasti eniten.Se on niin yksinkertainen ja nätti, ja lisäksi siitä kuuluu mukava tikitys. Nyt mietin kuumeisesti että minkä kellon hankkisin seuraavaksi!

Seiko SNXS77, jossa on luonnollisesti Punavuoren Rannekkeen ranneke.
Seiko SNXS77, jossa on luonnollisesti Punavuoren Rannekkeen ranneke.

Millainen on unelmakellosi?

Rolex Milgauss, sinisellä taululla. Se on yhtä aikaa tosi hillitty ja toisaalta siinä on hieman sellaista näyttävyyttä. Mielestäni siinä on kaikki juuri sopivasti tasapainossa. Oranssi salamasekuntiviisarikin sopisi erinomaisesti hillittyyn kirjanpitäjän habitukseeni. Muuten minua viehättää yleensä valkotauluiset ja yksinkertaiset kellot. Esimerkiksi viime talvena veronpalautusten aikaan olin Aseman Kellossa rannettamassa Nomos Tangentea ja Tetraa. Kumpikaan ei mukaan lähtenyt, koska olen kova arpomaan. Nomos Glashütte valmistaa juuri sellaisia omaa silmää miellyttäviä kelloja.

Miten lähipiirisi suhtautuu kelloharrastukseesi?

En ole pitänyt tästä kovaa meteliä, niin ei lähipiiri kyllä tästä oikein tiedäkään. Avopuolisoni on itse niin kellopäissään, että suhtautuu toki hyvin.

Mistä hankit kellosi? Miksi?

Hankin kelloni sieltä mistä mieluisa löytyy. En elämäni aikana vielä kovin montaa kelloa ole ehtinyt ostamaan, mutta kivijalkakaupoissa olen asioinut, sekä ostanut käytettynä toisilta harrastajilta, niinkuin jo mainitsinkin.

Onko kelloharrastamisessa mitään järkeä? Perustele.

Mielestäni kelloharrastuksessa on ihan yhtä paljon järkeä kuin missä tahansa harrastuksessa. On hyvä asia että ihmisellä on mielenkiinnon kohteita. Nykypäivänä on myös helppo kohdata muita kelloharrastajia mm. Facebook-ryhmissä ja keskustella ja jakaa mielipiteitä harrastukseen liittyen. Keskustelu ja sosiaalinen kanssakäynti on hyvä asia. Jos kelloharrastus tuo iloa, eikä aiheuta itselle tai läheisille ongelmia, niin miksi siinä ei olisi järkeä? Kaikki harrastukset voi toki vetää överiksi, mutta eiköhän suurin osa ihmisistä osaa asettaa itselleen sopivat rajat 🙂


JÄTÄ VASTAUS