80-luvun farmari-Buick oli vielä lama-Suomessakin tuttu näky

80-luvulla Yhdysvalloissa tila-autot olivat vasta syrjäyttämässä farmarin asemaa perheautona. Samaan aikaan Suomessa vastaavia autoja hamstrattiin verotussyistä.

Käytetty farkku-Buick tai Chevrolet Jenkeistä, takapenkit pois, 80:n lätkä takaoveen ja rekisteröinti pakettiautoksi raskaan autoveron kiertämiseksi. Siinä oli vielä 80-luvulla lääke veronkiertoon, jonka ansiosta kylmään Pohjolaankin saatiin uitettua aitoa uudehkoa Amerikanrautaa. Vielä 90-luvun alun lama-Suomessa jenkkifarkut olivat melko yleinen näky, mutta tänä päivänä vastaaviin muinaismuistoihin kiinnittää jo liikenteessä huomiota.


Edellä mainituista syistä johtuen vuosimallin 1986 Buick Electra Estate näyttää 80-luvun lapsen silmissä edelleen kovin kotoisalta. Juttumme kuvien auto on myynnissä Ebayssä Yhdysvaltain Massachussettsissa, ja se edustaa kuntonsa puolesta ehdotonta säilymäihmettä. Toistaiseksi huutoja on tehty 16, ja hinta kavunnut vajaaseen 5000 taalaan. Yhä useampi amerikkalainenkin on jo siinä iässä, että äidin tai isän aikoinaan ohjastama farkku herättää lämpimiä muistoja. Tästä syystä johtuen myös 80-luvun autojen hinnat ovat nousemaan päin.

Buickin metallipintaisten korinosien värisävyn nimi on Medium Blue, mikä oli ajalleen tyypillinen sinisen yhdistelmä ruskeata puuta imioitavan pinnan kanssa. Puuteippaukset ovat säilyneet tässä yksilössä hämmästyttävän hyvin, eikä Suomessa tyypillistä ruostekukkasta ole puskemassa pinnasta läpi. Myyjään mukaan auto ei olekaan koskaan nähnyt talvikeliä. Myös kromiset puskurit kiiltelevät miltei virheettöminä, ja takaosan kaksiosaisesti aukeava takaluukku näyttää sekin erityisen siistiltä. Auton mittarissa komeilevat 82 000 mailia pitänevät siis paikkansa.






Suomessa näiden autojen kohtalona oli usein päätyminen alennustilaan, jossa peltiosat mätänivät käsiin, perä roikkui vaunun vetämisen jäljiltä, tai koko auto saattoi olla muuttunut ulkonäöltään lauluryhmän mattamustaksi lintaksi. Huippukunnossa tällainen kasarifarkkukin näyttää ainakin jenkkiautofanin silmissä vastustamattoman hyvältä. Myyntiyksilön sisätilojen sininen plyyshiverhoilukin suorastaan kutsuu luokseen ohjastamaan pehmeäkulkuista lullaa.


Pellin alta löytyy 307ci veekasi naitettuna neliloviseen automaattiin. Ohjaus ja jarrut ovat tietenkin sähkötehosteiset. Kone tuottaa vaatimattomat 140 kopukkaa, mikä riittää liikuttelemaan miltei kaksitonnista limppua, mutta kiirettä ei saa olla. On silti aivan turhaa mussuttaa 20-sekunnin varttimailiajoista, sillä tällainen auto on tehty kuljettamaan kokonainen perhe mahdollisimman mukavasti niin futistreeneihin, kuin Mäkkärin autokaistallekin. Tällaisessa menneen ajan amerikkalaisen ydinperheen arjen nostalgiassa on juurikin näiden autojen arvostus.



5 KOMMENTIT

    • Kirjoitusvirhe, tässä kohtaa pitäisi lukea “nelilovinen automaatti” 🙂 Korjataan…

  1. ’Ohjaus ja jarrut ovat tietenkin sähkötehosteiset.’

    Kuvan jarrutehostin vaikuttaa silmämääräisesti alipainekäyttöiseltä. Tosin en edes tiedä miltä sähkökäyttöinen jarrutehostin näyttää.

    Ohjaustehostimenkin sähkökäyttöisyys olisi 80-luvun autossa sensaatio.

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

Aihepiirin uusimmat

Tilaa Tyyliniekan uutiskirjeLähetämme sinulle koosteen uusimmista julkaisuistamme maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin.

Lähetämme sinulle koosteen uusimmista julkaisuistamme maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Tietojasi emme luovuta eteenpäin.